Surua lisää ja vähän iloakin

No niin. Ensinnäkin on todettava, että lupaamaani pentublogia sellaisenaan ei tullut. Miksi? Koska parin viikon iässä Ipun pennuista vielä kaksi alkoi taantumaan voimakkaasti. Olimme niitä jo menossa lopetuttamaan, mutta eläinlääkärin rohkaisun pohjalta yritettiin vielä tukihoitoa. Meille se käytännössä tarkoitti ympäri vuorokauden parin tunnin välein nostelua emän nisälle (koska muut pennut olivat niin paljon vahvempia), pentujen ihonalaista nesteyttämistä ja tietenkin sekä huolta että toivoa. Aikamme tätä yritettiin, kunnes tulimme tulokseen ettemme voi jatkaa – pelko siitä että joku saa kehityshäiriöisen pennun oli sen verran voimakas ja toisaalta oli hyvin epävarmaa millaista elämää – jos ollenkaan – heille olisi tiedossa. Pennut siis vastikään jouduttiin lopetuttamaan ja sekin oli tietenkin hyvin raskasta.

Toisaalta, loput pennut ovat voineet koko ajan suunnattoman hyvin ja kun viime yönä saimme vihdoin yli parin tunnin unet – tässä he nyt ovat! On ollut hyvin lohduttavaa nyt pallutella ja nauttia pennuista, kun kaikilla on kaikki hyvin.

Xtravaschnauza Z-pentueen vahvuudessa on siis nyt yksi poika ja kuusi tyttöä, ja A(2)-pentueessa kaksi poikaa ja yksi tyttö.

Loppuja pentuja hoitaessa ollaan jo ehditty syödä ekat matolääkkeet ja kiinteät ruoat. Ja voi hyvää päivää miten he imuroivatkaan ensimmäisen liha-ateriansa!