Minusta ja toiveistani kasvatinomistajalle
Olen reilu nelikymppinen koiraharrastaja Uudeltamaalta, Inkoosta. Työskentelen globaalin tutkimus- ja konsultointiyhtiön johtotehtävissä, ja vapaa-aikani on pyhitetty koira- ja kuntosaliharrastuksilleni.
Olen pätevöity kehätoimitsija, käynyt jalostusneuvojien perus- ja jatkokurssin sekä toiminut Suomen kennelliitto ry:n kennelneuvojana ja Suomen kääpiösnautserikerho ry:n jalostustoimikunnassa. Tätä nykyä olen pääosin luopunut luottamustoimistani, jotta kiireisen työni ohella harrastuksilleni jää riittävästi aikaa. Elämäni jakautuu myös tätä nykyä kahden paikkakunnan välille, kun vietämme merkittäviä määriä vuodesta juurillani Lapissa, Posiolla.
Ihannekääpiösnautserini on ulkoisesti mittasuhteiltaan ja raajakorkeudeltaan oikea, karkeakarvainen ja paitsi rakenteensa, ennen kaikkea temperamenttinsa ansiosta ryhdikäs koira.
Eläinten jalostustyö ja ulkomuodon arviointi on ollut kiinteästi mukana kaikessa harrastamisessani jo nuoresta tytöstä lähtien, jo yli 25 vuoden ajan. Toisen lajin ulkomuototuomarina opin arvostamaan ennen kaikkea oikeanlaista tyyppiä. Olen apuna ja tukena kasvattieni omistajille, mutta en “muuta pennun mukana” – toivon siis että pentua harkitsevat ovat avoimia omien toiveidensa suhteen.
Jokaisen koiran ei tarvitse olla näyttelytähti tai kisatykki, mutta on tärkeä ymmärtää mitkä toiveet pentuun kohdistuvat jotta osaan valita oikean pennun oikeille ihmisille. Ohjenuorani tässä suhteessa onkin “koira ihmisen mukaan”. Ole rehellinen toiveistasi, minäkin olen.
Näkemyksiäni
Uskon objektiivisen kuvaamiseen ja mittaamiseen – vaikka kaikki koirat eivät voi olla “parhaimpia ja kauneimpia” kaikista on laajamittaisen dokumentoinnin merkitys itselleni tärkeää omaa kasvatustyötäni analysoidessani. Kannustan kaikkia kasvatinomistajiani ensisijaisesti terveystutkimuksiin ja luonnekuvauksiin, ja toissijaisesti hankkimaan myös arvion koiran ulkomuodosta. Olen tavoitteellinen syntyvien pentujen suhteen, ensisijalla on luonne ja terveys, vaikka pyrinkin siihen että pennut olisivat myös katseenkestäviä ja käyn itse ajoittain koiranäyttelyissä. Olen koonnut tilastotietoja kasvatustyöstäni omalle sivulleen (“Pentueet”), vaikka tilastot eivät luonnollisesti kerro kuin yhden näkökulman ja olennaisempaa on jokaisen koiran elämä yksilönä omassa perheessään. Kyseinen sivu toimii ehkä parhaiten kuitenkin kuvaamaan avoimuuttani ja asennettani rodun terveyden edistämiseen.
Pentueet suunnittelen ensisijaisesti luonteen näkökulmasta. Pyrin pitkällä jänteellä kasvattamaan koiria, joissa on aineksia harrastuskoiriksi luonteen useilta osa-alueilta. Olen hyvin tietoinen siitä että korkeita tavoitteitani ei saavuteta hetkessä, mutta se ei estä pyrkimästä mielestäni ihanteelliseen luonteeseen; hyvähermoiseen, taistelutahtoiseen ja vilkkaaseen kääpiösnautseriin. Esimerkiksi voimakas paukkuarkuus tai epäsosiaalisuuteen asti varautunut luonne ovat mielestäni automaattisesti jalostuksesta poissulkevia tekijöitä, enkä teetä pentuja kauniillakaan nartulla jos sen käytös viittaa siihen että se opettaisi epäterveitä käytösmalleja pennuilleen. Itse asiassa olen jättänyt pois jalostuksesta noin puolet kasvattamistani sijoitus- tai ostamistani tuontinartuista. Hyvin suuri osa jalostukseen käyttämistäni koirista on luonnetestattu hyvin tuloksin, ja valitsen yhdistelmät aina täydentämään toisiaan paitsi ulkomuodon myös – ja ennenkaikkea – luonteen osalta.
Suhtaudun äärettömän vakavasti koirien terveyteen liittyviin ongelmiin. En tarkoita tällä vain allergioita tai maksashuntteja, vaan koiran yleistä terveyttä ja vastustuskykyä; jalostuskoiralla ei saa olla jatkuvasti vatsa sekaisin, omituisia ruokayliherkkyyksiä tai jatkuvia tulehduksia. Rodun vitaalikapasiteetti ei voi säilyä, jos em. tavalla heikkoja yksilöitä käytetään jalostukseen. En myöskään pakota tai lisäännytä keinotekoisin menetelmin koiria; vain luonnollisesti ja omin avuin lisääntyvät yksilöt ovat mielestäni riittävän vahvoja ansaitakseen paikkansa rodunjalostuksessa. Kaiken kaikkiaan mielestäni kasvattajaa ei määritä se, millä yksilöillä pentuja teetetään, vaan se millaisilla yksilöillä ne jätetään teettämättä. Geneettisen monimuotoisuuden eteen tunnen vastuuni pitämällä yhdistelmieni sukusiitosprosentit maltillisina ja sukukadon mahdollisimman vähäisenä. Ulkomuodon tasalaatuisuuden menettäminen on mielestäni hyvin pieni hinta siitä, että yhdistelmien vanhemmilla on mahdollisimman vähän yhteisiä sukulaisia. En myöskään anna omien urosteni astua liian suurta määrää narttuja; omia tai muiden. Hyödynnän laajalti rodun geenitestejä, ja syntyviin pentuihin ei voi tulla rodun tyyppitestattavien sairauksien osalta sairaita pentuja. Kuvautan jonkun verran jalostuskoirien luustoa, mutta pelkän luustokuvan perusteella “jalostava” en ole.
Heti ensimmäisen kymmenen pentueeni perusteella minulle myönnettiin kasvatustyöstäni Vuolasvirta-palkinto. Suomen Kennelliitto perusti Vuolasvirta-palkinnon koiranjalostuksen kehittämiseksi ja edesmenneen taitavan kynologin Lauri Vuolasvirran ansioiden kunnioittamiseksi. Suomen Kennelliitto myöntää palkinnon korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille.
Asioimisesta
Kasvatan pentueita suhteellisen harvakseltaan; meillä on syntynyt 17 vuodessa yhteensä vain 28 pentuetta. En teetä ainuttakaan pentuetta rahan takia tai lisätäkseni koirien määrää tässä maassa. Päinvastoin, tavoitteeni on teettää mahdollisimman vähän pentueita suhteessa tavoitteeseeni snautseri-ideaalista, koko ajan eteenpäin mennen, ja samalla geneettisestä monimuotoisuudesta huolehtien.
Pentueita syntyy tätä nykyä tyypillisesti yksi tai kaksi vuodessa, yleensä kevät-kesällä. En siis kasvata koiria ammatikseni, vaan minulla on varsin vaativa ja työajoiltaan vaihteleva työ – minut tavoittaakin yleensä paremmin sähköpostitse kuin puhelimitse. En ole tavoitettavissa jokaisena hetkenä, mutta kun olen sinuun yhteydessä tai kasvattini seurassa, saatte täydellisen huomioni. Laita tekstiviesti tai sähköposti, jos et saa minua puhelimitse kiinni, ja otan sinuun yhteyttä heti kun työni sen sallii.
Pentuaikoina tavoitteeni on ennen kaikkea, että pennut saavat minulta paljon aikaa ja yksilöllistä huomiota. Käytän paljon aikaa pentujen sosiaalistamiseen ja pentuajan herkkyyskausien hyödyntämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi pentujen sisäsiisteyskoulutukseen kiinnitetään valtavasti huomiota jo pikkupentuaikana täällä kotona. Ruokin omat koirani ja pennut luonnonmukaisella raakaravinnolla, jonka ylivertaisuuden koiran hyvinvoinnin ja terveyden mahdollistajana minulle todistavat omat, vanhemmat koirani. Minulta hankittua pentua ei ole pakko raakaruokkia, mutta kannustan, neuvon ja tuen myös tässä suhteessa pennunomistajiani parhaani mukaan mikäli he itse haluavat jatkaa raakaruokinnalla.
Rotumme tärkeää ominaispiirrettä, trimmattavaa turkkia, opetan jokaisen pennunomistajan huoltamaan asianmukaisella tavalla. Jokaisen käppänänomistajan tulee ymmärtää, että karva ei ole trimmikertojen välillä huoltovapaa vaan vaatii säännöllistä huomiota. Itse puolestani pyrin jalostusvalinnoillani siihen, että turkinhuolto olisi karvan oikean laadun vuoksi mahdollisimman helppoa – jopa mukavaa.
Emme ole kennel, vaan perhe jossa asuu myös koiria
Omistamiani koiria sekä kasvattejani on esitelty näillä sivuilla suhteellisen kattavasti, mutta kotonani asuu pysyvästi vain muutama koira. Vaikka koiraharrastus vie ison osan vapaa-ajastani, en panosta suureen pentumäärään vaan harkittuihin yhdistelmiin pienellä pentuevolyymillä. Tämä siksi jotta jaksan ja ehdin työni ohella hoitaa jokaisen pennun yksilöllisesti, rakkaudella – ennen kaikkea laatutietoisesti. Perheessämme “muksut” elävät pikkupentuaikansa oman arkemme keskellä, meidän silmäterinä ja aikuisten koiriemme leikittäminä. Teemme kaikkemme jotta meiltä maailmalle lähtevä pentu olisi mahdollisimman tasapainoinen perheenjäsen tulevassa kodissaan.
Eläintenpitotilamme ja koirien olosuhteet on meillä kunnaneläinlääkärin tarkastamat ja soveltuviksi todetut, olkoonkin ettei tälle ollut varsinaisesti tarvetta huomioiden että koiramäärä on hyvin maltillinen ja ne elävät osana arkielämäämme samoissa tiloissa meidän ihmisten kanssa.
