Olet saapunut X- ja Y-pentueiden blogiin keväältä 2021. Suosittelen lukemaan blogin “pohjalta” aloittaen, jolloin voit seurata lukiessasi pentujen kasvua kronologisessa järjestyksessä.
25.5.2021 Aikamoinen urakka on nyt takanapäin; myös Y-pennut ovat ylittäneet virallisen luovutusiän ja olen jaksanut pentujen syntymästä asti joka päivä tehdä jonkinlaisen päivityksen pentublogiin. Pidin henkisenä maalina maksashunttitutkimuksen tuloksia, ja nyt onkin siis luonteva hetki tehdä se viimeinen päivitys. Pennut alkavat hiljalleen muuttamaan omiin koteihinsa. Kaikkemme olemme tehneet heidän hyvän hoidon eteen, ja vastuu heidän hyvinvoinnistaan siirtyy nyt sitten omistajille. Pennuista Pirjo jää ainakin aluksi tänne meille ilahduttamaan kesäämme, muille sanomme näkemiin.
Toivottavasti olette nauttineet blogista ja pentujen kasvun seuraamisesta. Pentublogi Inkoosta palaa toivottavasti asiaan vuonna 2022.
24.5.2021 Vihdoin koitti se karmean jännittävä päivä kun pennut osallistuivat kääpiösnautsereiden maksashunttitutkimukseen, ja niiden värinäytteistä tutkittiin näkyykö viitteitä maksashuntista. Maksashuntti on usein vaikeasti hoidettava tai koiralle jopa fataali vaiva, joka ei välttämättä pikkupennusta käy ilmi mitenkään ulospäin. Aamulla pennut saivat paaston jälkeen aamupalan, ja sitten lähdettiin ajamaan kohti Viikin pieneläinsairaalaa. Sitten kotiin odottamaan suorastaan oksetuksen tuntemuksissa tuloksia, niin paljon jännitti että miten meidän käy. ONNEKSI näytteet analysoidaan Viikissä saman tien ja jo iltapäivällä saimme iloisen tiedon: kaikkien pentujen sappihappoarvot olivat kirkkaasti alle viitearvojen ja näin viitteitä maksashuntista ei kenenkään kohdalla ollut!
Kuvissa näyte tutkimustuloksesta jonka jokainen pentu sai, ja Nova esittelee komeaa käpäläkäärettään verinäytteen oton jälkeen <3
23.5.2021 Vähiin käy ennen kuin loppuu, X-pennut täyttävät tänään seitsemän viikkoa ja tämä pentublogikaan ei enää päivity kovin pitkään. Pennut ovat sikäli jo varsin työläitä, etteivät ne enää nuku kovinkaan pitkiä päikkäreitä ja niitä pitäisi jatkuvasti olla leikittämässä ja valvomassa. Ulkoillessa niiden seuraaminen on todella haastavaa, kun eivät enää pitäydy yhdessä laumassa vaan hajaantuvat pitkin pihaa. Me täällä sitten kävellään niiden perässä tunteja päivässä ja lasketaan kolmeentoista.
Ensimmäiset pennut lähtevät alkavalla viikolla kotiin, joten normaalien hoitotoimenpiteiden lisäksi tiedossa on läskipäiden kotiinlähtötrimmit. Sitten he ovatkin valmiita maailmalle!
Otimme heidän ulkoilusta hieman kuvia, toivottavasti varsinkin niille joiden Inkoon-vierailusta on vierähtänyt jo viikon verran välittyy nykyinen vauhti ja into.
22.5.2021 Voi mikä suuri päivä, ensimmäinen aamu kun ei lähtenyt pesukone pyörimään heti kärkeen. Pennut olivat läpi yön pissaamatta aitaukseen, joten luonto kiittää ja minä myös kun yksi aamuhässäkän työvaihe jäi kokonaan pois. Fiksulit!
Pennut ovat kasvaneet myös jo sen verran isoiksi, että 2kg raakaruoasta ei jää aikuisten koirien lautasille edes hajua, ennen on minimaalinen suupala liiennyt niillekin. Nyt holahtaa koko pötkö kerralla aamupalaksi meidän pökäleparoneihin.
Pentujen rekisteröinti valmistui eilen, joten siellä he nyt ovat jalostustietokannassa: KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (kennelliitto.fi) – toivottavasti Suomen ikiluotettava Posti tuo maanantaina myös paperit, kun tiistaina ei postia edes jaella ja keskiviikkokin on kysymysmerkki… Joka tapauksessa rekisteröity heidät on, sekään ei ole ihan itsestäänselvää kaikkien koirakaupan tekijöiden kanssa että koira on sekä sirutettu että kantakirjassa.
Lopuksi vielä aamupärinää, siinä näyttää olevan meidän Pirjo rökittämässä tulevaa Pohjanmaan poikaa, olkoonkin että tuossa nyt voisivat olla ketkä tahansa. Tuolla lailla ne jatkuvasti toisiaan paukuttavat ja huudattavat, ottavat ja antavat osapuolet vaan vaihtuu. Tärkeä osa koirasosiaalista kehitystä sekin. Kannattaa laittaa äänet päälle.
21.5.2021 Jotenkin tuo eläinlääkärillä käynti sai ymmärtämään, etteivät nämäkään pennut täällä ikuisesti pysy vaan ensi viikolla ensimmäiset jo lähtevät maailmalle. Nyt niiden nujuamista katsellessa ja varsinkin niiden reaktioita vieraisiin seuraillessa olen hyvillä mielin; nämä kyllä pärjäävät ja ovat iloiset, reippaat ja kekseliäät pennut.
Kekseliäisyydestä puheenollen, on todella jännä miten nopeasti pennut omaksuvat tapoja joita niille ei varsinaisesti “kouluteta”, vaan käytännön toimilla vahvistetaan. Alussa sisäsiisteyttä treenatessa pennut alkoivat useinkin pyytää ulos terassille, jos hätä iski. Nyt, kun pentuja on lenkitetty ahkerasti metsän puolella aina unien ja ruokailun jälkeen, ja varsinkin iltaisin ennen nukkumaanmenoa niitä käytetään iltakakkareissulla takapihalla, ne eivät enää haluaisi tehdä hätiään terassille. Tänään aamulla, vaikka vettä tuli ihan kaatamalla, ne aamupalan jälkeen kokoontuivat terassin nurkalle maukumaan ja marisemaan, että “nostakaa metsään, meitä paskattaa“. Ei tee enää mieli tehdä hätiä terassille, koska nukkuvat ja leikkivät siinä usein. Sinne ne paineli kaatosateeseen varvikkoon ja sitten olikin hinku katetulle alueelle leikkimään.
Ollaan nykyään pistetty pennut yhä nukkumaan noin iltakymmeneltä, ja vaikka ne heräilevät siinä puoli kuuden maissa ne leikkivät nätisti inisten keskenään aitauksessa. Mutta ainoastaan, jos me ihmiset hiippaillaan pitkin kämpän seinänvierusta. Erehdypä menemään aitauksen viereen ja alkaa ihan infernaalinen huuto. Silloin on kiire. Pissalle, kakalle, seurustelua, ruokaa, pissalle, kakalle, seurustelua, leikkimistä jne. Aamuhässäkkä kestää nykyään parisen tuntia, kunnes rauhoittuvat pikku päikkäreille. Läpi yön hiljaa nukkumisessa aivan avaintekijä on kuitenkin se, että loppuillasta touhutaan yhdessä kaikenlaista. Tavoitteena on, että kun kympin uutiset alkaa on kaikilla sellainen olo kuin Ahmarontilla tässä:
20.5.2021 Priimaa! Pennut olivat eläinlääkärintarkistuksessa priimaa kaikin puolin, eikä mitään huomautettavaa löytynyt kenestäkään. Mikä helpotus ja ilo! Mielessäni pyörivä kauhuskenaario on aina se, että koko tämän pentueajan mukeloiden kehitystä seurannut perhe joutuu jäämään ilman pentuaan, jos eläinlääkäri kuulee sydämessä jotain vakavampaa vikaa. Myöskään napatyriä, häntämutkia tai muita yleisiä pikkuvikoja ei tällä kertaa osunut kohdalle, olkoonkin että niistä ei tuppaa stressaamaan laisinkaan.
Pennut olivat aika hoomoilasina eläinlääkärissä, kun mieheni oli vieläpä lenkittänyt ne niin väsyneiksi että sirutuksestakaan ei oikein kommentoitu mitään. Yleensä se menee niin, että narttupennut ottavat sirun lapaan todella coolisti, mutta urokset huutavat kuin päätä leikattaisiin. Nyt oli pojatkin ihan hiljaa, ainoastaan meidän Pirjosta kuului pieni “piip”.
Nyt heillä on siis virallisesti oma numerosarja eli identiteetti <3
19.5.2021 Reviiri laajenee, ja enää ei voi luottaa siihen että pennut pysyvät nätisti keskenään terassilla tai ylipäänsä ulkoillessa samassa “nipussa”. Kun mennään ulos, tyypit katoavat kukin omaan suuntaansa ja sitten loppuaika meneekin niitä etsiessä eri puolilta metsää ja kolmeentoista laskiessa. Tänään keksivät kutaleet myös sen miten terassin alle pääsee, ja voi sitä vaikerointia kun ei tajuttukaan heti miten sieltä pääsee pois. Siinä kelpasi miehen päivystää terassin reunalla sateessa ja houkutella paksukalloja takaisin ihmisten ilmoille.
Ollaan alettu myös treenaamaan kyllä porrastreeniä. Tekee ihan hyvää ettei joka paikkaan nosteta ja kanneta. Pennun kanssa tämmöiset asiat riippuvat todella paljon virkeystilasta, vasta aamulla heränneenä jaksavat kiipeillä paljon paremmin rappusia, iltaisin kun on koko päivä touhuttu tulee paljon helpommin tällainen mie romahan-reaktio kun pitäisi omin käpälin kiikkua ylemmälle tasanteelle.
Matolääkettä syötiin vielä yksi “kierros” eilen ja seuraavat matolääkkeet sitten kukin napsii omassa, uudessa kodissaan.
Huomenna iltapäivällä on pentujen eläinlääkäri ja sehän jo valmiiksi jännittää. Pentublogi palaa siis iltasella asiaan kun on saatu ELL-todistukset ja sirut lapaan koko rotlalle!
18.5.2021 Söpöliinit ovat omaksuneet tosi hienosti sisäsiisteyttä, ne nimittäin osaavat jo (välillä) pyytää ulos jos on kakkahätä. Tietenkin kasvattajalla pitää olla hoksottimet päällä, että ei sekoita sitä ihan normaaliin marisemiseen. Mutta viime päivinä on monta kertaa käynyt niin, että pentuesisarukset nukkuvat viattoman unta, ja yksi pennuista huutaa aitauksen reunalla surkeaa ulvontaa. Kun tämä onneton on sitten päässyt ulkoilemaan ja käymään hädällä, mönkii samainen pentupinoon päikkäreille kun ei ole enää vessahätä.
He myös sään salliessa ulkoilevat yhä enemmän tuolla metsän puolella, ja siellä kyllä melkein kaikki mahdollinen kelpaa leluksi. Tällä hetkellä ihan valtava hitti on mustikanvarvuissa pyöriminen ja niiden heiluttelu. Jotain taikaa on mustikanvarpujen suhinassa, kun ne keväästä toiseen jaksavat viehättää pentuliineja.
17.5.2021 Saimme vihdoin houkuteltua pennut hieman pidemmälle lenkille, takapihalle saakka. Voi mitä pieniä söpöliinejä meillä olikaan iltalenkillä mukana, ja kun rohkeasti uskallettin pidemmälle tutkimaan pihaa, niin tämän reissun jälkeen uni maittoi hyvin läpi yön!
16.5.2021 Eilen oli pennuilla jännä päivä, kun ne tapasivat ensimmäistä kertaa paljon vieraita. Mietin etukäteen hieman, että mitenköhän ne reagoivat, kun ne herätetään päiväunilta ja tuttu terassi onkin yhtäkkiä täynnä ihmisiä. Alle kuusiviikkoiset ovat kuitenkin vielä aika pieniä, ja tilanne oli heille niin erikoinen. Hienosti he kuitenkin ottivat kontaktia vieraisiin ihan jokainen, uteliaina tutkivat tapahtumia ja kiersivät sylistä syliin. Totta kai osa oli aktiivisempia ottamaan kontaktia kuin toiset, osa keskittyi enemmän pentuesisarusten rytyyttämiseen kuin seurusteluun, mutta tällä ei ole tässä iässä käytännössä merkitystä. Vain sillä on, että ne sekä laumana että yksilöinä suhtautuivat myönteisen uteliaasti tähän uuteen kokemukseen.
Tässä kohti on varmasti hyvä hetki kirjoittaa pentujen sosiaalistamisesta. Kun minä aloitin koiraharrastuksen, oli muotia sanoa että pennun kanssa ei saa tehdä “mitään” ennen kuin tokasta rokotuksesta on kulunut kaksi viikkoa. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Että pientä pentua pidetään pullossa 4,5kk ikään asti – eli menetetään juuri ne herkät viikot jolloin pentu imee itseensä positiivisia kokemuksia (jos toki negatiivisetkin) kuin sieni.
Tiedän, että on paljon koiraharrastajia jotka ovat sitä mieltä ettei täyspäistä pentua tarvitse sosiaalistaa. En voisi olla enempää eri mieltä. Ne asiat, jotka pentu oppii aivan lapsosena hyväksymään positiivisina, kulkevat sen mukana koko loppuelämän. Pidän kohtuuttomana, jos pennun kanssa ei tehdä sosiaalistamistyötä kunnolla kun se on pieni ja avoin kaikelle uudelle, mutta sitten vuoden iässä sen pitäisi taas kerran taianomaisesti osata käyttäytyä asiallisesti ja pelottomasti erilaisissa tilanteissa, jotka ovat sille aivan uusia.
Tietenkään pentua ei tarvitse totuttaa asioihin, joita se ei elämässään kohtaa. Jos asut Inarinjärven rannalla erakkomökissä kahden kesken pennun kanssa, en pyydä sinua ajamaan Rovaniemelle ihan vaan että pennun kanssa juotaisiin torikahveja. Mutta jos toivot pennun istuvan elämänrytmiisi, on vain kohtuullista että se totutetaan pienenä niihin asioihin joiden edellytät olevan sille luontevia aikuisenakin. Maalaistollo saa olla maalaistollo, mutta et voi kuvitella sen muuttuvan ongelmitta kaupunkilaiskoiraksi aikuisena, jos olet sen maalaistollona kasvattanut.
Näin ollen minun mielestäni pentua käytetään pienenä Ihan Joka Paikassa, paitsi tapaamassa vasta maahan raahattuja ulkomaisia rescuekoiria taikka sitten koirapuistossa. Kaikki pentukoirakontaktit on todellakin toivottavia, pentua voi viedä torille tai terassille jne. Pentua ei saa päästää rokottamattomien tai sellaisten koirien läheisyyteen, joiden rokotusstatus ei ole tiedossa. Pentua ei saa altistaa vieraiden koirien tai isokokoisten pentujen hyökkäilylle. Pentua ei saa jättää pienenä ratkaisemaan haastavia tilanteita yksin, vaan sille on oltava tukena ja apuna. Kaikenlaiseen muuhun saakin sitten tutustua.
Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pentu vain tyrkätään vieraiden ihmisten sekaan tai torivilinään pärjäämään omillaan. Sosiaalistamista on myös se, että pentu saa olla sylissä mukana, ja tarkkailla maailmaa turvasta käsin. Omin päin remminnokkaan pentu tutustuu maailmaan välimatkan päässä tapahtumista, ja likeisyyttä huimaaviin juttuihin otetaan pennuntahtisesti. Näet kyllä pennusta jos se on utelias ja rento, eli valmis tarkastelemaan asioita lähempää.
Tarkoitus ei ole opettaa, että pentu kohtaa kaikki maailman asiat sylistä käsin, eikä tarkoitus ole että pennun säikähtäessä se otetaan poikkeuksetta syliin. Kerro pennulle, että kaikki on hyvin ja palkkaa sitä asioiden ratkomisesta. Kun sitä on jännittänyt ja se ravistelee itseään, kehu sitä sen kyvystä ravistella huolet pois. Säikähtäminenkin kuuluu elämään, sen jälkeen todetaan ettei ole hätää ja palkataan palautumisesta.
Käytä myös hyvää arviointikykyä ja yritä ennakoida tilanteita. Jos näet jonkun loikkaavan moottoripyörän selkään kahden metrin päässä, on luultavaa että kohta kuulette äänen jota pentu säikähtää. Älä jätä pentua yksinään remminnokkaan kokemaan tätä ääntä, vaan siirry kauemmaksi ja ihmetelkää ääntä kimpassa kauempaa. Samalla voit namittaa pentua, sillä kas vain kovatkin äänet kuuluvat tähän maailmaan ja niihin liittyy jotain positiivistakin.
15.5.2021 Pikku söpöliinit jaksavat ulkoilla reippaana yhä pidempiä aikoja metsän puolella. Niiden touhuja on tosi mahtavaa katsella, viimeisin villitys on yrittää kaivautua terassin alle (mikä on tietenkin ehdottoman kiellettyä). Sinnikkäästi ne tonkivat turvetta kaivuuprojektissaan. Samoin pieniä eroja luonteissa tällä hetkellä näkyy, esimerkiksi yksi niistä osaa selkeästi leikkiä paremmin itsekseen kuin muut; se hakeutuu toistuvasti paitsi muiden kanssa pelaamaan, myös ottaa jonkun lelun ja risun ja vetäytyy erilleen muista leikkimään sillä itsekseen. Sukulaiskoirista tiedän, että tämä taito saattaa myös jäädä aikuisikään asti eli jotkut koirat osaavat huvittaa itseään ihan loputtomasti yksin leikkien leluilla, toiset eivät taas ole ollenkaan kiinnostuneita jos ei asiaan liity sosiaalista elementtiä.
Monesti ihmiset haluavat tietää jo aivan pienestä pennusta, että millainen luonne pennulla on. Kysymys on täysin ymmärrettävä, mutta hankala vastattava monestakin syystä. Ensinnäkin, minä peilaan jokaista pentua yli sadan kasvatin kokemuksella, ja vertaan niitä toisiinsa. Vuosien varrella on tullut nähtyä jos jonkinlaista, mukaan lukien hyvin villejä pentuja. Jos minun mielestäni jokin toinen pentu on rauhallinen, voi sen tuleva omistaja kokea sen omana ainokaisenaan kuitenkin – ilman samaa vertailupohjaa kuin minulla on – varsin vilkkaaksi yksilöksi. Kokemus samasta pennusta on hyvin subjektiivinen.
Toisekseen, kuten jo aiemmin kirjoitin, pentu kehittyy sellaiseksi mihin se totutetaan ja koulutetaan. Välillä kasvattajaa turhauttaa kovastikin, kun ihmiset kyllä ymmärtävät että agility-kisoihin ei kannata mennä ilman että koiraa on koulutettu siihen mitä kentällä pitäisi tehdä, mutta vaikkapa remmilenkillä toisten koirien ohittaminen siististi oletetaan ikään kuin taianomaisesti ilmestyvän koiralle ilman kouluttamista. Koira tekee sen mikä sille on kannattavaa, ja jos sen maailmassa remminnokassa sekoilu on palkitsevaa, ongelma ei pääsääntöisesti ole koiran luonteessa vaan siinä ettei koiralle ole tarjottu vaihtoehtoista, kannattavampaa toimintamallia. Jos sanoisin vaikkapa, että pentu on rauhallisen oloinen, ei se suinkaan tarkoita että se pysyy kivan lupsakkaana ja rauhallisena ilman mitään koulutusta, vaikka sille tarjottaisiin minkämoista yllykettä tahansa.
Kolmanneksi, kuten myös aiemmin kirjoitin, minä katson pentujen elämää laumana. Pentueissa on aina pentuja, jotka ovat dominoivempia kuin toiset. Vaikka niistä on toisilleen suuresti tukea, on myöskin selvää että vähemmän dominoivat pennut jäävät tietyllä tavalla ärhäkkäämpien sisarusten “varjoon”. Kasvattajan silmiin ne näyttävät usein vähän Nyhverö Nyyssösiltä, koska ne leikkivät siivosti ja harvemmin kurmoottavat sisaruksiaan vaan ovat tyypillisesti ottavana osapuolena. Dominoivat pennut osuvat aina silmään, koska ne ovat jatkuvasti tekemässä jotain silmiinpistävää. Nämä Nyyssöset pääsevät kuitenkin kasvamaan täyteen henkiseen mittaansa, kun eivät ole enää osana pentulaumaa vaan itsenäistyvät, ja positiivisten sosiaalisten (ihmis- ja koira-) kokemusten myötä niiden toimintakyky rakentuu hiljalleen toimintamalleiksi, joita me ihmiset kutsuisimme rohkeudeksi. Olen monta kertaa ollut täysin ällistynyt siitä miten kovin “harmittoman” oloinen pentu on tullut puolivuotiaana käymään, ja ollut aikamoinen vilpertti.
En suinkaan sano, että pentujen luonteista ei voi sanoa mitään kun ne ovat pieniä. Mutta edellä kerron vain muutamia syitä siihen miksi en esimerkiksi ole kovinkaan innostunut erilaisista pentutesteistä, joita jotkut ammatinharjoittajat ihan bisneksenä tarjoavat. Pikkupentu muovautuu kasvatuksella ja koulutuksella niin moneen, että en halua omistajalla olevan pennusta ennakkokäsitystä että pentu on jotain tiettyä eikä muuksi muutu.
Haluan korostaa, että moniin asioihin koiran luonteessa omistaja ei voi vaikuttaa. Jos se ei ole kiinnostunut leluista, ei leikkimistä kannata käyttää palkkana. Jos se on ronkeli eikä ole kiinnostunut ruoasta, ei se opi ruokapalkalla koska tekeminen “ruokaa vastaan” ei ole sille kiinnostavaa. Se mikä puolestaan on omistajan käsissä, on oppia ymmärtämään omaa koiraansa jotta ymmärtää millä palkalla asioista saa tehtyä koiralle kannattavaa. Toki jotain palkkoja voi koiralle hiljalleen rakentaa (kerroin tuossa aikaisemmin E-pentueen koirasta, jolle taisteluleikistä saatiin rakennettua hyvinkin palkitsevaa).
Viimeinen pointti varovaisuuteen luonteiden kuvailussa on tylsä, mutta se on koirakauppaan liittyvä. Kuten olen kauppasopimuskoulutuksessamme kertonut, koirakauppaa koskee tavaralaki, ja ostajaa suojaa kuluttajansuoja. Jos minä kasvattajana sanon, että “tämä on rauhallinen pentu” ja omistaja on sitä mieltä että eihän tämä ole ollenkaan rauhallinen – tarkalleen ottaen olen ollut myymässä jotain mikä ostajan subjektiivisena kokemuksena ei pidäkään paikkaansa. Siksi vältän kertomasta pennuista asioita, jotka eivät ole objektiisesti totta. Objektiivisesti totta on asiat, kuten että pennut on totutettu käsittelyyn, niiltä on leikattu kynnet ja ne on trimmattu, ne on ruokittu pääsääntöisesti raakaruoalla myös teolliseen nappulaan totuttaen ja ne on madotettu luovutushetkellä viisi kertaa. Luonteen kuvailu on puolestaan subjektiivinen näkemys joka voi ostajan näkökulmasta olla virheellinen tai harhaanjohtava, mm. edellä kuvatuista syistä johtuen.
14.5.2021 Pennut olivat viime yönä vielä siistimmin kuin edellisenä, ihan vain muutaman pisut oli tehty aitaukseen ja aamulla kun heräsimme, kaikki odottivat ulospääsyä ennen kuin alkoivat tehdä hätiä ulos. Taitavat!
Tästä on kiittäminen ahkeraa ulkoilua. Illalla nostamme vielä päivän päätteeksi pennut erilaiselle alustalle, kuin missä ovat aiemmin olleet. Tämä saa pennuissa nopeasti aikaan reaktion, että hätiä riennetään tekemään. Jos ne vain nostaisi terassilta pentuaitaukseen illalla, ne eivät hoksaisi tehdä viimeisiä tarpeitaan ennen nukkumaanmenoa.
Tähän videoon on editoitu kolme erillistä klippiä yhteen tyyppien puuhasteluista pihalla. GoPro-kamera vääristää mittasuhteita, mutta siitä viis kun sen avulla pystyy kuvaamaan niin hauskalla tavalla “pentujen tasolta” niiden tekemistä.
13.5.2021 Pennuilla on ikää 5,5 viikkoa ja viime yönä saavutimme merkkipaalun, että yksiäkään kakkoja ei oltu tehty yön aikana sisälle. Hienoa! Pennut käyvät viimeisen kerran ulkona iltakymmenen aikaan, ja heräävät melko täsmällisesti 05.50-06.10 välillä. He ovat siis nukkuneet viime aikoina öiden läpi kohtuu mukavasti ja hiljaisesti.
Pentu pysyy parhaiten läpi yön siistinä, kun sen liikkumista rajoitetaan jollakin tapaa. Jonkinlainen aitaus tai vastaava järjestely tuo pennulle turvaa, jonne se oppii rauhoittumaan. Jotkut tykkäävät tarjota pennulle häkin, jonne se voi vetäytyä lepäämään vapaasti kun haluaa, sekin on ihan hyvä konsti, mutta vapaa haahuilu yön yli voi hieman hidastaa sisäsiisteyden oppimista ja taidon ylläpitoa pienellä pennulla. Siksi itse suosin tilan rajaamista.
Pentu nukkuu paljon, ja lepoa ei tule häiritä vaikka innokkaat vieraat tulisivat oman kellonsa mukaan käymään. Jos pennun toivotaan olevan virkeänä tiettyyn kellonaikaan, tulisi se eristää lepäämään ennen tätä (ja tälläkään et voi taata että pentu nukkuu juuri silloin). Kuten kirjoitin aiemmin, pennun on helpompi käsitellä uusia kokemuksia ja informaatiota virkeänä. Väsyneenä pentu säikähtää herkemmin vieraita asioita, ja koska vireystila on alhainen se ei myöskään saa nollattua tapahtumaa yhtä hyvin.
Koira on aina parhaiten varustettu käsittelemään tapahtumia ja palautumaan, kun se on sopivasti “vietissä”, pennun kohdalla se tarkoittaa, että pentu on levännyt, iloisella mielellä ja passelisti nälkäinen. Tästä johtuen ei pentua myöskään kannata treenata heti ruokailun päälle. Päinvastoin, pikemminkin ruokaa ei kannata tarjota kupista vaan käyttää ruokailuhetki treenaamiseen (varsinkin raakaruoka-ateria). Aterian voi pikkupennulle syöttää kädestä ja lähettämieni videoiden tapaan treenata samalla vaikkapa pöydällä oloa. Toinen hyvä harjoitus on tähdätä ruokailuhetki siihen, kun joku vieras ihminen tulee pentua tapaamaan, ja tämä vieras ihminen sitten syöttää pennun kädestä heti tavatessaan. Tällä tavalla uudet kokemukset yhdistyvät pennun päässä miellyttävään tapahtumaan. Minulla onkin joskus ollut tapana sanoa, että pikkupennun kupista syöttäminen on menetetty treenimahdollisuus 🙂
Pentu on siis syytä “laittaa laturiin” säännöllisesti, kuten tässä etätyöpalaverin yhteydessä:
12.5.2021 Söpöliinit ovat alkaneet ihan oikeasti nauttimaan luonnossa liikkumisesta, ja asioiden tutkimisesta. Onneksi nyt säät suosivat niin että pennelit voivat ollakin paljon pihalla. Runsas ulkoilu näkyy myös siinä, että tarpeita tulee paljon harvemmin ja vähemmän aitaukseen – jopa yön aikana monet niistä pystyvät pidättämään jo kakkoshädän aamuun asti. Tässä vähän kuvatunnelmia heidän aurinkoisesta puuhastelusta!
11.5.2021 Tänään oli ensimmäistä kertaa sellainen aamu, että lämpötila salli aamiaisen tarjoilemisen ulkona. Kylläpä helpottaa arkirutiineja kun ei sottapellet läästi ruokiaan sisällä! Kun tarjoiluja järjestellessä tulee kuljettua ovista edes takaisin, päähäni pälkähti teema pennun opettamisesta asioihin.
Tässä iässä pennut “säikähtävät” helposti, säpsähtävät uutta ääntä tai tapahtumaa. Se on normaali reaktio asiaan, jonka pentu kokee ensimmäistä kertaa. Se ei tarkoita, että pentu olisi kokonaisuudessaan pelokas, vaan se ei vaan tiedä onko tilanne vaarallinen vai ei. Palautua sen toki pitäisi, mutta palautumisnopeuteenkin vaikuttaa se onko se esimerkiksi väsynyt vai ei. Virkeä pentu jaksaa ravistella säikähdyksen pois, väsyneessä pennussa ei ole moottoria pitämään toimintakykyä yllä. Esim. siinä missä pennun on hyvä olla väsynyt kun alat rullaamaan turkkia, sen on syytä olla virkeä jos haluat opettaa sille uusia asioita. Tämä on myös kouluttamiseen liittyen aivan ehdoton nyrkkisääntö.
Kun ensimmäisellä kerralla tapahtunut säikäyttävä asia tapahtuu rauhallisessa ympäristössä eivätkä ihmiset tai koirat noteeraa sitä ihmeemmin, ja toistoja kertyy, oppii pentu ettei asiassa ole pelättävää ja oppii myös olemaan noteeraamatta asiaa. Kun pennut olivat ensimmäisen kerran ulkona, ja kuljin ovesta paukauttaen sen oikein lujaa kiinni, vetivät ne kaikki itsensä maihin, “mikä maanjäristys täällä on?!”. Seuraavana päivänä ne eivät enää edes noteeranneet koko ovea.
Miksi kirjoitan tästä?
Pentu, tai koira ylipäänsä, on sitä mihin se opetetaan.
Saan paljon pentukyselyitä jossa luetellaan asioita mitä koiran pitäisi olla. Pitäisi olla sellainen ja tällainen luonne. Semmoista ja tämmöistä ominaisuutta. Tai kysytään että “onko pennulla millainen luonne”.
Pentu on tyhjä taulu, jonka elämänkokemukset ovat äärimmäisen rajalliset. Minä käytän kyllä pentuja joitakin kertoja maailmalla, mutta muuten sillä ei ole juuri mitään elämänkokemusta – ja kun kirjoitin aiemmin laumatuesta haluan muistuttaa, että pennulla ei ole laisinkaan laumatuetonta elämänkokemusta. Kun se erotetaan sisaruksistaan, se kohtaa koko maailman aivan ensimmäistä kertaa täysin yksin.
Se mitä pentu oppii pitämään normaalina tai miten se toimii, on sen perusluonteen rajoissa kiinni siitä mitä sille koulutetaan, mitä se oppii pitämään kannattavana ja millaisesta käytöksestä se palkitaan. Otan esimerkiksi yhden E-pentueeni koiran, jossa ei pentuna ollut kummoistakaan taistelutahtoa (vaikka pentuna näillä yleensä on, aikuisena sitten huonommin). Sen vanhemmilla oli taistelutahtoa todella heikosti, emällä taisi olla taistelutahto miinuksella. Kyseinen pentu sattui päätymään palveluskoiraharrastajan käsiin, ja kuinka ollakaan se päätyi myös äärimmäisen taistelutahtoiseksi aikuiseksi koiraksi, joka mm. osallistui pienestä koostaan huolimatta palvelukoirien erilaisiin testeihin ja esimerkiksi luonnetestissä raapaisi leikitellen taistelutahdosta +3 pisteet. Pennulla ei ollut tähän alun perin kummoisiakaan taipumuksia, enkä sen hienoista suorituksista voi ottaa kasvattajana minkäänmoista kunniaa itselleni. Kaikki oli kiinni pennun erinomaisesta sosiaalistamisesta sekä omistajan osaavasta koulutuksesta.
En mitenkään ulkoista kasvattajan vastuuta luonteista pennunostajille. Mutta haluan korostaa, että pentu on kuin muovailuvahaa. Muovailuvahasta ei saa vettä, koska se ei ole nestettä. Mutta muovailuvahasta saa kyllä hyvin erilaisia muotoja.
Lopuksi vielä hyvänmielenvideo. Pennut tulee jo näin hienosti kutsusta luokse <3
10.5.2021 Pyhäpäivän kunniaksi oli eilen aika toisen trimmin. Ekaan trimmiin verrattuna tässä oli jo vähän haastetta kasvattajalle, lähin analogia olisi varmaan se että yrität veistellä trimmikoneella 13 kpl Milon Venuksia märistä saippuapaloista. Pennut ovat nyt voimakkaampia ja uskaltavat vikuroida varsinkin takapuolta ajellessa toisin kuin ekan trimmin aikaan. Siihen päälle leikattiin ne kuuluisat 234 kynttä ja opeteltiin jokaisen kanssa vähän turkin rullausta niin kylläpä siinä oli urakkaa. Kun koko tämän operaation ajan ne pennut jotka eivät olleet trimmissä saivat ulkoilla, niin kyseisen operaation jälkeen oltiin aivan puhki – kasvattaja mukaan lukien!
Päikkäreiden jälkeen lähdettiin käymään metsäpiiperryksellä ja saatiin tällainen mahtava otos. On totta että jokaisen pennun pärstä ei tuossa näy, vaikka ne ovatkin kaikki tuossa kuvassa, mutta en usko että näistä pennuista tulen saamaan kauniimpaa kuvaa muistoksi. Erityisesti lämmittää kun olen juuri ennen tämän kuvan ottoa taistellut kolmentoista saippuapalan trimmit, ja palkinnoksi he näyttävät rotukoiran pennuilta valokuvassa <3
9.5.2021 Eilen pääsimme ensimmäistä kertaa – noh, ei voi sanoa että metsälenkille, mutta vähän tepastelemaan pihalle. Yllättävän uteliaasti pennut suhtautuivat vieraaseen ympäristöön ja innokkaimmat ehtivät jo tonkimaan turvetta ja maistelemaan havuneulasia. Enimmäkseen pennut kuitenkin ihmettelivät huuli pyöreänä, että mikäs tää juttu on.
Oli mikä tahansa paikka tai tilanne uusi, pennut tyypillisesti kasaantuvat yhteen. Mitä tiiviimmin ne ovat “laumana” fyysisesti lähempänä toisiaan, sitä uudempi jokin asia on. Kun sama tapahtuma, vaikkapa tuossa kalliolla ulkoilu, toistuu joka päivä uudestaan ja uudestaan, alkavat pennut tilanteen ollessa tuttu ottamaan myös etäisyyttä toisiinsa ja hajaantuvat ympäriinsä “rohkeuden” eli toimintakyvyn kasvaessa. Pennut saavat siis laumatukea toisiltaan.
Moni yllättyy varmaan kuullessaan, mutta noin 6-7 viikon ikäisten koiranpentujen paras tuki ei suinkaan ole emä. Emä periaatteessa opettaa rajallisesti tapakasvatusta ja jotkut myös lähempänä luovutusikää leikittävät pentuja ajoittain. Minut tunteville ei liene yllätys että minulla löytyy tähänkin asiaan tutkimus johon viitata; tätäkin asiaa on koirilla tutkittu! Nimenomaan mainitussa iässä pennuille tärkeimpiä sosiaalisen turvan asioita ovat pentuesisarukset ja oma, tuttu pesä – siis yllättäen ei tosiaan emäkoira.
Miten tämä näkyy pentujen hoidossa? Ei sinänsä välttämättä mitenkään itse hoidossa. Mutta niiden ollessa reilu kuusiviikkoisia totutan niitä uusiin asioihin käyttämällä niitä Inkoon kirkonkylällä näkemässä maailmaa, ihmisiä, vieraita koiria kauempaa katsellen ja myöskin autolla ajelemiseen. Tällöin ei emäkoiraa oteta tai tarvita mukaan, vaan he saavat tuen toisistaan. Omasta pesästä otetaan mukaan myös tutun hajuiset viltit, jotka myös seuraavat pentuja mukaan kun lähtevät ensimmäistä kertaa omaan kotiin. Tuolloin laumatuki sisaruksista puuttuu, mutta “pala omaa kotipesää” seuraa mukana maailmalle.
8.5.2021 Pennut ovat sään sallimissa määrin jatkaneet ulkoilutreenejä. Onneksi ensi viikolle on luvattu sen verran lämmintä ilmaa ja pennutkin sen ikäisiä, että pääsemme terasilla pyörimisestä jo metsän puolelle.
Pikkupennun kanssa voi ulkoilla niin paljon, kuin pentu jaksaa. Pikkupentua ei remmilenkitetä väkisin, vaan pentu saa liikkua juuri sen verran kuin haluaa. Itse alan kuljettaa jo kahdeksanviikkoisia mukana metsälenkeillä, mutta luonnollisesti kannan niitä suurimman osan matkasta. Pentu saa päästellä menemään niin kauan kuin liikkuminen on riehakasta ja iloista. Jo ennen kuin tassu alkaa kunnolla painamaan, otan sen “kyytiin” ja jossain vaiheessa, jos energiaa on vielä hurjasti varastossa, se alkaa jopa vikuroimaan koska sylissä köllöttelyn sijaan haluaisi olla omilla tolpillaan, tutkimassa ympäristöä. On mahdotonta sanoa minuutti- tai metrimäärää, koska pennun voimat ja lihaksisto kehittyvät joka päivä. Samoin kaikki lenkin ulkopuolinen lisäaktiivisuus, leikit ja esim. se purkaako pentu energiaansa toisen koiran kanssa vai onko ainoana perheessä, vaikuttavat siihen miten pitkiä lenkkejä se jaksaa kussakin iässä. Ainoa järkevä tapa on tarkkailla pentua, ottaa se kantoon kun se ei liiku halukkaasti – lepoa ja liikkumista vuorotellen pennun kanssa voi ulkoilla pitkäänkin. Tärkeintä on ettei sitä jätetä kotiin kököttämään vain siksi että se on pieni, varsinkin luonnonmaastossa liikkuminen kehittää pennun lihaksistoa ja motoriikkaa niin mahtavalla tavalla, että sitä mahdollisuutta ei tule jättää väliin.
7.5.2021 Pärisevät terveiset pentulasta!
6.5.2021 Pentulan söpöliinit ovat kurjien kelien takia joutuneet oleskelemaan harmillisen paljon sisällä, ulkona on niin kolea ja kostea ilma ollut jo toista päivää ettei tuossa terassilla viitsi seisoskella itsekään, saati että pentuja siinä istuttaisi kun eivät ole vielä kuitenkaan niin aktiivisia kuin vanhemmat pennut. Ollaan siis leikitty leluilla pentuaitauksessa ja heidän mielestä se on tosi mukavaa sekin.
Erityisen kivaa on sitten kun heidän kanssa päästään puuhastelemaan enemmänkin ulkona. Pentujen mielestä esimerkiksi ihan turpeen tonkiminen tai vaikkapa havujen ja käpyjen imeskely on mitä parhainta hupia. Aina tuntuu että ne pitävät paljon enemmän käpylehmä-tason leikeistä kuin mistään leluista mitä heille voi sisätiloissa tarjota.
Turpeen tonkimisessa on myös tutkitusti terveyshyötyä. Osallistuin jokunen vuosi sitten eläinlääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoille tarkoitettuun raakaruokaseminaariin (johon pääsi rahaa vastaan osallistumaan myös maallikot), ja yksi siellä esitellyistä tutkimuksista kertoi, että koiranpennut jotka asuvat maaseudulla ja altistuvat maa-ainekselle alle puolen vuoden iässä mahdollisimman paljon, kärsivät epätodennäköisemmin atopioista ja allergioista kuin kaupunkimaisissa ja mahdollisimman hygieenisissä oloissa kasvatetut pennut. Totta kai autoimmuuniongelmat ovat paljon monimutkaisempia asioita kuin tämän tutkimuksen suora sovellus arkeen; jos allergioilta ja atopioilta voisi välttyä vain syöttämällä lapsille ja koiranpennuille multaa se olisi varmasti hoito-ohjeena niin koirille kuin ihmisillekin. Luonnollisesti myös perintötekijät vaikuttavat ihan valtavasti atopioiden ja allergioiden puhkeamiseen, eikä niistä voine koskaan syyttää yksinomaan ympäristöolosuhteita. Mutta sen tästä voi ehkä jokainen itselleen ammentaa, että koiran elinolosuhteita ei kannata ylihygienisoida sen enempää kuin ihmistenkään (esim. kloorin tapaiset pesuaineet ovat pääosin tarpeettomia) ja jos pentu vaikka kesämökillä tonkii ja sotkee itseään, ajattele mattojen puhtauden sijaan että siellä se torjuu atopiaa, ja anna toisen (valvotusti) imeskellä kaikkea myrkytöntä, mitä luonnosta löytyy.
5.5.2021 Pentulasta ei kummempia raportoitavaa, eilen syötiin taas matolääkkeet koko porukka – tai siis koirat. Emäkoirat eivät pääsääntöisesti enää syö pentujen ulosteita kuten aiemmin, joten niitä ei jatkossa tarvitse madottaa yhtä tiheästi kuin pentuja. Luulen että annan seuraavan matolääkekierroksen nassikoille Welpan-lääkkeellä; se on laajakirjoista, riittoisaa ja pennut ovat jo valmiita nielemään sen nestemäistä koostumusta (aivan pikkuiset kiskaisevat sitä helposti ns. väärään kurkkuun). Tätä lääkettä ei kannata ostaa yhdelle pennulle kotiin, koska se on vain alle vuoden ikäisille koirille ja yhdestä pullosta piisaa – aiempi suositus Flubenolista (tai Canexista) pätee.
Tänään siirrytään kiinteissä ruokailuissa kahdesta ruoasta päivässä kolmeen ruokintakertaan. Sillä mennään viikon verran riippuen vähän siitä miltä pennut näyttävät päälle päin. Luovutushetkellä ne syövät neljä kertaa päivässä. Siitä voi siirtyä kolmeen ruokailukertaan melko nopeastikin mikä se omaan arkirytmiin paremmin sopii. Tärkeintä on, että pentu saa käydä pissalla ennen ruokaa ja pääsee myös kiireettömästi tarpeilleen ruoan jälkeen. Monille tämä toteutuu helpoimmin ruokkimalla pentu aamulla, töiden jälkeen ja vielä kertaalleen ennen viimeistä iltaulkoilua. Virallisten suositusten mukaan pentu toki ruokitaan neljä kertaa päivässä, mutta en ole keksinyt vielä mitään järkevää syytä mitä haittaa esimerkiksi 10-viikkoiselle olisi 3*päivä -ruokinnasta, joten en ole sitä kasvateiltani “kieltänytkään”.
Ollaan nyt treenattu kovasti tarpeiden tekemistä ulos, eilen käytiin ulkona jo puolen tusinan kertaa. Tällaiselta heidän ulkoilu näyttää toistaiseksi; reviiri ei ole laajentunut vielä tuonne metsän puolelle vaan pysyvät terassin katetulla alueella elleivät muksahda vahingossa porrasta alaspäin (josta tietenkin seuraa komea huuto ja valitus).
4.5.2021 Pennut muuttivat nyt isompaan aitaukseen keskelle tupaa, yhdessä. Hoitotoimenpiteet on helpompia, kun on yksi isompi aitaus siivottavana eikä kahta pienempää eri puolilla. Puhtaanapitoa helpottaa myös ulkoilu, eilen käytiin nelisen kertaa tekemässä hätiä pihalle ja ilahduttavasti se sujuu, toki rehellisyyden nimissä pentujen kantelussa edestakaisin on enemmän vaivaa kuin aitauksen siivoamisesta ikinä, mutta minulla on aina itseni kanssa pienimuotoinen kilpailu siitä miten nopeasti saadaan mahdollisimman hyvin hädät ulos. Tämä roudaaminen helpottuu sitten kun tulevat siihen ikään että tulevat aitauksesta ulos omin jaloin, mutta sitten niissä on monella muulla tapaa enemmän tekemistä. Yritän muistutella itseäni, että turha kaivata tai odottaa seuraavaa kehitysvaihetta; niistä jokainen tulee vuorollaan ja on jossain suhteessa helpompi, toisessa työläämpi, joten vertailu tai kaipuu muuhun kuin nykyhetkeen on tarpeetonta.
Y-pennut ovat olleet motorisesti hieman X-pentuja jäljessä (1,5 vuorokautta on tässä iässä pitkä aika kehityksessä, ja lisäksi X:t olivat syntyessään jo vähän valmiimman oloista tekoa), mutta ottavat nyt eron kiinni leikkiessään hieman kookkaampien ja kehittyneempien kaukaisten serkkujensa kanssa. Myös lelut kiinnostavat yhä enemmän.
Mutta kyllä pienen “koilanpennun” elämässä kaikkein parasta hupia on pärisyttää sisaruksia eikä leluja. Kannattaa kuunnella videon loppupuoli äänet päällä, saatte vähän osviittaa äänimaailmastamme.
3.5.2021 “Uhkailin” että viikonlopun aikana joutuvat trimmiin myös X-pennut ja niin toden totta kävi, ja pitihän heistäkin ottaa kimppafoto muistoksi 4-viikkoissynttäreistä:
Meillä oli muutenkin jännä viikonloppu, kokeiltiin nimittäin ulkoilua ihka ensimmäistä kertaa. Jos pennut vie ulos niiden mielestä liian aikaisin, ne vain kyyristelevät ja inisevät paikoillaan, mutta nämäpä rupesivat (ääniefektien kera toki) saman tien tutkimaan ympäristöään. Varsinkin hieman vanhemmat ja fyysisestikin “valmiimman” oloiset X:t liikkuivat yllättävän paljon ikäänsä nähden ihan ensikokeilulla. Eka ulkoilu meni niin upeasti että kokeiltiin pyhänä päiväunien jälkeen pissojen tekemistä pihalle, ja huraa – ekana ulkoilupäivänä kaikki kävi unien jälkeen ulkopisulla, voi mikä mallisuoritus! Tästä se muutaman viikon sisäsiisteyskoulutus nyt sitten alkaa, valtava ralli ovista ulos ja sisään jolla tähdätään siihen että pennut ovat mahdollisimman valmiita luovutushetkellä. Pennun on täysin mahdollista osata jo luovutusiässä tehdä “kaikki” hädät ulos, kunhan omistaja on tarpeeksi valpas. Kasvattajalta se toki vaatii, että ulkoilurutiinia ylläpidetään eikä pennut vain istu aitauksessaan kun luonteva tarpeidentekohetki koittaa (herääminen, leikin jälkeen, ruokailun jälkeen).
Lopuksi vielä pieni leikkimisvideo söpöliineistä. Jos katsot ääni päällä ja ihmettelet mikä tuossa loppupuolella rahisee, niin joku keksi alkaa paukuttaa pissanurkan paperia oikein urakalla.
2.5.2021 Ollaan hieman treenailtu pentupantojen käyttöä ja voi mikä marina ja kuoputus siitä alkoikaan. Pikku nudistit eivät pitäneet konseptista ollenkaan.
Pennut alkavat nyt olla ns. yhteisomaisuutta siinä mielessä, että niitä saa kaikki aikuiset katsella ja hoitaa rauhassa. Dynamiikka on ollut todella mielenkiintoista seurata; koska Nacho oli pidempään todella tarkka ettei kukaan koske hänen pentuihin (vaikka se itse kyllä lääppi Ipun pentuja), ei Mini mene vieläkään sen pentujen aitaukseen. Sen sijaan Ipun pentujen luo se hyppää ja pissattaa ja putsailee niitä kuin omiaan, todella hartaasti. Ippu puolestaan suostuu siihen että hän tissittää Nachon pentuja, mutta vaikka Nacho on äääääääärimmäisen tunnollinen emä se ei suurin surminkaan anna tissiä muille kuin omille pennuilleen. Tilanteet kehittyy ja kun pennut kasvavat nartut välttelevät kasvavassa määrin omiaan poislukien tapakasvatus, “pakolliset” ruokinnat ja leikittämiset. Kun pennuilla on puhjenneet pienet terävät naskalit ja niiden maitonälkä on yhä suuri, on niiden “piinattavana” oleminen vähemmän mieluisaa.
Kirjoitin joku aika sitten ruokaillessa käytettävästä paperikartongin tapaisesta. Mehän ehdollistetaan pennut jo pienenä naksutusääneen, jota päästellään kun saavat ruokaa jotta niitä on sitten ulkoiluttaessa aikanaan helppo kutsua luokse kun hortoilevat pitkin tonttia kuin porot (tottelevat todella hyvin kun ehdollistaminen aloitetaan heti kun kiinteän ruoan tarjoilu alkaa). Huomasimme vastikään, että pennut ovat ehdollistuneet myös paperikartongin liikuttelun ääneen! Käytimme ennen eräänlaista kreppipaperia, jonka loputtua siirryttiin rullaan josta kuuluu käsitellessä vähän “kumiseva” ääni. Aloin joku aika sitten ihmettelemään kun pennut jotka hädin tuskin pysyvät jaloillaan, sekosivat aitauksessa ihan totaalisesti kun mieheni leikkeli arkkeja tulevia ruokintakertoja varten varastoon. Luulivat pienokaiset, että nyt on ruoka-aika – siis pari päivää koko kyseisen kartongin käyttöönoton jälkeen! Tämä vain kuvaa sitä miten nopeasti koira yhdistelee asioita, ja miksi pienen pennun kanssa on oltava hyvin tarkkana siitä mille sen altistaa. Positiiviset ja negatiiviset tapahtumat rekisteröityvät yhtä lailla ja yhtä helposti, ja usein ihminen joko ei ymmärrä mitä on koiran mielessä on tapahtunut tai ymmärtää sen jälkikäteen.
1.5.2021 Vapun aattona meillä juhlittiin paitsi kuntosalin avaamista koronasulun jäljiltä, myös pentujen ensimmäistä trimmiä! Ihan niin urhea en ollut, että kaikki 13 olisin siistinyt työpäivän ja salitreenin jälkeen, mutta ypsiloneista aloitettiin ja Nachon kahdeksikko saa siistimmän kuontalon nyt viikonlopun aikana.
Neliviikkoisten trimmissä runkoa ei tietenkään vielä käsitellä ollenkaan, vaan kynsienleikkuun lisäksi ajellaan pyllyt, siistitään masukarvoja sekä lisäksi putsaan kaulan, posket ja korvalehdet. Lisäksi saksin silmien ympärystää hieman siistimmäksi. Minua ihan puistattaa jos pennut ovat karvakorvia tai pärstä kasvaa kauttaaltaan karvaa, jo pieni siistiminen saa ne näyttämään rotukoiran pennulta. Meidän oli tietenkin jo putsista väsähtäneet pennut pikaisesti kuvatakin, joten tässä näkyy miten pienet parrat alkavat nyt hahmottua kun eka siistiminen on tehty. Kuvassa vasemmalla tytöt, oikealta katsoen kolme poikaa.
30.4.2021 Tuossa eilen kirjoittelin, miten pennut jaksavat hyvin lyhyen pätkän yleensäkään puuhastella kerrallaan. Selkeimmin sen näkee oikeastaan ruokailussa, kuten Ipun pennut tässä demonstroivat. Kun maha alkaa olla täynnä, ja ylipäänsä kanan jauhelihan imeskely pelkillä ikenillä on aika kuluttavaa puuhaa, taipuu tarjoiluastia myös nukkuma-alustaksi ennen kuin ehdin korjata niitä pois.
Jos ihmettelette tuota kovan näköistä alustaa, niin se on paperikartonkia. Kuten kuvasta näkyy näiden syöminen on vielä tosi sottaista puuhaa ja levitämme ennen ruokailua niiden alle kierrätysmateriaalista valmistettua paperia. En halua että pentujen pahnoihin jää mitään bakteerien elatusalustaksi, esim. pieniä lihanpaloja liiskattuja kankaaseen. Kun aitauksen vuoraa paperilla pennut saavat räpiä ja opetella syömistä rauhassa, ja kaiken sotkun voi heittää hyvillä mielin maatumaan kertakäytön jälkeen. Meillä siis arkiaamut alkaa ei omalla aamupalalla, vaan sillä että mieheni alkaa leikkaamaan isosta rullasta aitauksen mittojen mukaan ruokalaput pikku porsaillemme 🙂
Juuri eilen kirjoittelin myös siitä miten pennut eivät oikeastaan tajua vielä leluista mitään, mutta samana iltapäivänä osui kohta kun Nachon pennut tuntuivat oikein pirteiltä ja otimme heidän sitten vapaiksi takkahuoneeseen. Ja kyllä, pienet ikenet joita puhkeavat kulmahampaat jo kutittelevat hakeutuivat hankaamaan treenipuolipallojen nystyröitä, ja ensimmäistä kertaa yksi pennuista leikki ihan oikeasti hetkosen kovamuovisella kissanlelulla. Nyt pääsen jakamaan tämän ensihetken myös teidän kanssa, kun kamera oli käden ulottuvilla.
Nämä kovemmat lelut on sellaisia mitä suosin tämän ikäisillä, kun leikkivät ikenillä (= ei ole hampaita) ja suoraan sanoen pyörittelevät lelujaan välillä paskassa yön aikana. Ovat helppoja pestä ja turvallisia hampaattomille. Sitten kun pennuilla on hampaat ja tekevät tarpeensa pääsääntöisesti ulos, suosin enemmän rätti- ja köysileluja joista ei missään olosuhteissa voi irrota mitään vaarallista.
29.4.2021 Kamppailen aina itsekseni, että tekisinkö blogiin enemmän kuva- vai videosisältöjä. Tietyllä tapaa videot on kivempia, kun näkee pentujen puuhastelua tavoin joka ei edes vieraillessa ole ennen luovutusikää mahdollista. Minulla on aina melkoinen suitsiminen ihmisten odotuksissa; pennut eivät pieninä yksinkertaisesti jaksa olla pitkiä aikoja hereillä ja esitellä luonteikasta tekemistä. Alle luovutusikäisissä ei ole paljoakaan katsomista, ellei oikein tuuri käy ja ne innostu juuri sillä hetkellä tekemään jotakin – mihin ei voi tietenkään vaikuttaa. Joka kevät tuntuu että joudun vähän pyytelemään anteeksi kun ihmiset tulevat innolla katsomaan, ja sitten lyhyen tepastelun jälkeen pennut lähinnä käpertyvät nukkumaan – ja kas noin, pyysin tänä keväänä jo täällä blogissa etukäteen anteeksi. Totuus on, että helpoin tapa seurata pentujen kehitystä on se, että me otetaan video silloin kun ne sattuvat olemaan hereillä ja tekevät jotain mielekästä.
Toisaalta, ei näillä meidän kotikameravärkeillä saa liikkuvasta kuvasta ikimaailmassa niin ilmeikästä kuin vaikkapa nämä allaolevat kuvat. Nämähän ovat kerrassaan liikuttavia! Päällimmäisenä huomiona, että nyt ollaan kehitysvaiheessa jossa pennut alkavat hiljalleen leikkiä mutta nimenomaan keskenään. Lelujen päälle ne eivät vielä ymmärrä vaikka niitä aitauksissa onkin, he lähinnä törmäilevät niihin (lisäksi pidän niillä sellaisia nypyläisiä kontaktipuolipalloja, joiden avulla saavat tutustua pintoihin). Leikkiminen on vähän semmoista sisarusten tökkimistä ja käpälällä läpsimistä; pentuesisarus on tässä kohtaa helpommin hahmotettava asia kuin lelu. Tämä toki muuttuu nopeasti.
28.4.2021 Videota meidän aamuhässäkästä. Kun pistätte äänet päälle saatte vähän kuvaa millaiset nahkavekkarit meillä hoitaa herätykset tätä nykyä aina luovutukseen asti 🙂
Eilen kävi Vauhti-Raksun auto pihassa tuomassa pennuille vielä lisää ruokia varastoon. Heiltä saa siis kotiinkuljetuksella oikeasti kaiken mitä koira tarvitsee – joten käyn ne nyt videolla läpi.
Ensinnäkin pari disclaimeria:
Videolla esitelty 2kg pötkö ei luonnollisesti ole ihan vielä pentujen aamupala vaan sanoisin noin viiden viikon iästä eteenpäin. Nyt ne syövät vielä ihan ihmisten käyttöön myytävää broilerin jauhelihaa sulavuuden takia.
Kanansiipiä tai luita ei pidä koskaan jättää pennulle ilman valvontaa. Tottumaton, keskenkasvuinen tai ahne koira voi vetää siiven tai luun henkeensä ja pahimmillaan jopa menehtyä siihen. Pennut nakertelee meilläkin jo siipiä ja luita, mutta ainoastaan valvotusti. Meillä ei koko kymmenien vuosien kääpiösnautserihistoriani aikana ole ollut ainuttakaan vaaratilannetta, joten toivon ettei kukaan vältä luonnollisten luiden syöttämistä vain siksi että pelkää. Paitsi että luut ovat ajanvietettä, ne puhdistavat myös hampaita luonnollisesti. Suurienkin luiden, kuten putkien ja riistaisten luiden (esim. peuran sääret) työstäminen kehittää myös koiran lihaksistoa luonnollisella tavalla. Erittäin hyviä “työstöluita” ja myös hampaita hyvin putsaavia ovat rustoluut joita niitäkin myydään tavan ruokakaupassa. Niistä kertyy kerralla paljon luumassaa, joten en suosittele että kääpiösnautseri syö sellaisen kokonaisena kerrallaan. 15-20 min työstämisen jälkeen luun voi laittaa pakastepussiin ja jääkaappiin, ja antaa koiran jatkaa syömistä seuraavana päivänä. Aivan supersuosittu luutuote meillä on sian kylkiluut, joka on juuri käppänälle sopiva, kerralla pureskeltava ja nieltävä luu – niissä vain saatavuus on onnettoman huono. Syöttäisin niitä päivittäin jos saisin niitä hankittua, sitä turvallisempaa ja mukavampaa luuta ei olekaan.
Perinteisiä “puruluita”, eri menetelmin esimerkiksi naudan nahasta valmistettuja ja ns. kuivahyllystä myytäviä pureskelutuotteita en missään nimessä suosittele koiralle. Niiden puhdistamiseen ja valmistamiseen käytetään niin valtavia määriä kemikaaleja, että ainakaan minä en halua altistaa koirani maksaa ja munuaisia sellaisille. Jokainen tarjoaa koiralleen mitä parhaaksi näkee, minä suosittelen ainoastaan luonnollisia raakaluita joiden saatavuus on hyvä ja pienellä koiramäärällä kustannus maltillinen.
[Tuikiharvoin tarvittua ohjetta: Jos koiralla jää ruokaa hengitysteihin, ensisijaisesti yritä kaivaa se sormin ulos. Jos ruoka on liian syvällä, ota voimakas ote koiran takajaloista, roikota sitä ylösalaisin ja läimäytä avokämmenellä “kainaloon”, kylkiluiden päälle. Tämän pitäisi auttaa koiraa pulauttamaan ruoka rööreistään.]
Videolla mainitut tuotteet:
Kanansiivet (saa myös ruokakaupasta): Broilerin siivet | Vauhti-Raksu (vauhtiraksu.com)
Kana-kasvis: Kana-Kasvis 9kg (18×0,5) Vauhti-Raksu | Vauhti-Raksu (vauhtiraksu.com)
MUSH Duo+ (saa myös ruokakaupasta): DUO+ Vital – Mush (mushbarf.com)
MUSH Vaisto Puppy vaaleanliila (saa MUSH-jälleenmyyjäeläinkaupoista): Vaisto® Puppy Vaaleanliila – Mush (mushbarf.com)
MUSH BARF Voima Meat-Mix: B.A.R.F. Voima® Meat-mix miniblocks – Mush (mushbarf.com)
Näiden lisäksi pennut saavat lisänä D-vitamiinia ja sinkkiä, kuten emätkin. Näitä olisi hyviä lisätä pieninä määrinä kaikille koirille, myös nappularuokituille. Itse käytän Vitabalansin riittoisia ja käteviä tuotteita, esim. sinkki: Probalans Zincbalans – Vitabalans Oy
Mutta nyt se video. Napattiin se ihan hetken mielijohteesta niin en näköjään katsonut peiliin, mullahan on hiukset ihan pystyssä 😀 No, katelkaa noita pakasteita.
27.4.2021 Ennakoidaan taas hieman tulevaa. Allaolevassa kuvassa kanssani kaikki pennut yhdessä, eturivissä ypsilonit ja takarivissä mun käsivarsien “päällä” X-pennut.
Tämän kuvan pointtina ei ollut esitellä omaa lärviä pentublogissa vaan auttaa hahmottamaan mittasuhteita. Pennut ovat vasta kolmeviikkoisia, mutta niistä on jo “kädet täynnä” eikä oikein yksi käsipari riitäkään. 🙂
Tarkoitus ei myöskään voivotella sitä miten työläitä pennut ovat, mutta tästä varmaan huomaa sen että kun kokoa/painoa tulee tuplat nykyisestä ja kaverit ovat liukkaita kuin saippuapalat, pelkkä niiden roudaaminen sisään ja ulos on aikamoinen show. He näyttävät kovin pieniltä ja viattomilta kuvissa yksinään tai videolla taapertaessaan, mutta yhdessä he ovat aikamoinen hunnilauma. Hyväksi onnekseni miehelläni on pentujen kotonaoloa viimeiset 2,5 viikkoa lomaa – hän saakin vehdata niiden kanssa täysipäiväisesti. Ja jos tästä koronasta nyt jotain hyvää voi sanoa, niin kyllähän tämä mahdollistaa aivan eri tavalla pentuihin panostamisen muutenkin.
Muilta osin pennuille kuuluu oikein hyvää. Broilerin jauhelihaa syödään päivittäin hyvällä halulla (lue: mennään makaamaan ruoan päälle ja liiskataan se lautaseen, ja sitten ihmetellään kun pelkillä ikenillä on hankala saada broiskua lautasesta irti). 400 gr paketti on yksi ateria. Lapsosten takapuolet ja korvalehdet alkavat näyttää siltä että ensimmäisen trimminkin aika olisi hiljalleen, en tykkää katsella huoltamattoman näköisiä pentuja ja pieni siistiminen tekee heistä ihan rotukoiran pentujen näköisiä..:)
26.4.2021 Olen nyt pentujen silmien avauduttua saanut kovasti kysymyksiä siitä mistä tietää mikä on kenenkin pentu. Rehellinen vastaus juuri nyt on, että ei mistään. Jahka pennut kasvavat ja saavat kaulaa vielä muutaman päivän verran, merkkaan ne tunnistepannoilla ja näitä samoja pantoja ne käyttävät luovutukseen asti. Näiden pantojen avulla voitte myöhemmin tunnistaa kuvista ja videoista, kuka pennuista on omanne. On kuitenkin mahdotonta luvata etukäteen kenellekään jotain tiettyä pentua, vaikka se tietysti olisi mukavaa jotta voisi erityisesti omaansa tuijotella videoista ja kuvista. Toivon kuitenkin että muistoina nämä kuvat ja videot toimivat sitten jälkikäteenkin, vaikka ette juuri materiaalin julkaisuhetkellä tiedäkään kuka on minun pentuni.
Pennut gradeerataan eli arvioidaan ulkonäön puolesta samaan aikaan, kun ne viedään sirutukseen. Paljon toki näen pennuista aiemminkin, mutta en kaikkea. Aivan ensiksi valitsen pennut itselleni ja toisille kasvattajille heidän toiveidensa mukaisesti huomioiden sen, että me/he toivovat pennut myös tulevaa jalostuskoiraa itselleen mikäli kaikki menee hyvin. Sen jälkeen valitsen pennut niille, jotka toivovat voivansa käyttää koiraa näyttelyissä sen kasvaessa. Tähän liittyen hyvin olennaista on pennun korkeus, josta en voi vielä sanoa juuri mitään, vaan totuuden senhetkisestä tilanteesta kertoo mittakeppi – joka sekin on vain summittainen arvio. Yllätyksiä myös koon suhteen voi tulla aina.
Kotikoiraa toivovat eivät ole yhtään se vähäisemmässä asemassa, näitä pentujahan on kuitenkin joka kerta suhteessa enemmän kuin “näyttely- ja jalostuskoiria” – muistutan vielä kertaalleen että jokainen pentu muuttaa meiltä ensisijaisesti lemmikiksi. Valitsen pennut sen perusteella mitä omistajat ovat toiveistaan kertoneet, koska lyhyen tapaamisen perusteella ei tuleva omistaja voi analysoida pentujen luonteita laisinkaan. Kirjoitan pentujen luonteiden arvioinnista ja kehityksestä enemmän kun se on ajankohtaista.
Tuo X-pentujen pörröpetikuva oli niin onnistunut namupala, että meidän oli pakko kokeilla samaa harjoitusta myös ypsilonien kanssa. Ja kas tässä ovat nyt Ipun pennut! Kuva otettiin päivää myöhemmin eli molemmissa pörröpetikuvissa pennuilla on ikää samat 20 päivää.
25.4.2021 Aikaisemmin niin suloisen tyytyväiset ja hiljaiset X-pennut ovat aivan mahtavalla tavalla ottaneet meidän yöunet haltuun. Niillä iskee, jos vain Nacho kävelee pentuaitauksen ohi tai vaikka tuleekin aitaukseen niitä tissittämään, ihan hirmuinen FOMO (fear of missing out). Tämä sitten käy ilmi valtavana kiljumisena samalla kun ne ryntäävät tissille tai juoksevat ympäri aitausta arpoen että missä äitikoira, missä äitikoira. Arvatenkin Nacho sipsuttelee pentulaatikon ohi monta kertaa yössä, ja joka ikinen kerta tämä nälkäinen hunnilauma herättää meidät karjumisellaan. Toivon todella että tämä vaihe on ohimenevä.
Y-pennut, jotka aikaisemmin vaikeroivat milloin mitäkin harmitustaan useamman kerran yössä, ovat puolestaan nyt kuin herran enkelit eikä niistä kuulu änähdystäkään koko yönä. Heidän mielestä asiat on tosi hienosti. Tässä välissä ehti olla kaksi (2 kpl) ehjää yötä, jolloin molemmat pentueet nukkuivat nätisti ilman reklamaatiota. Kasvattajatäti on vähän väsynyt 🙂
Tässä ne minun harmaat hiukset, X-pentel… siis X-pennut ovat. Voiko muka näin söpö jengi tehdä jotain tuhmaa öisin, voiko?
24.4.2021 En tiedä mikä vaisto minuun iski, mutta päätin eilen jo hyvissä ajoin ennen kolmeviikkoispäivää kokeilla maistuisiko pennuille kiinteä ruoka. Ne ovat lihavia ja lämpöisiä, eivätkä ole nälkäänsä valitelleet, mutta tuntui että raastavat äitikoiriaan kuin viimeistä päivää. Pelotti lähinnä äitikoirien vointi, kun varsinkin Nacho on melkeinpä turhankin tunnollinen tissittäjä. Se olisi ihan koko ajan tarjoamassa baaria pennuille (siksi Mani-pennun siirsinkin Ipun pentujen kanssa hetkeksi, että Nachon urakka edes hieman kevenisi), ja varsinkin kun pennut eivät syö kiinteää on nartulle hengenvaarallisen kalkkikrampin uhka todellinen kun nartun luusto ei irrota itsestään kalkkia määräänsä enempää eikä ruoasta imeydy kalkkia määräänsä enempää antoi sitä suun kautta miten paljon tahansa.
Sellainen perusruoka jolla kasvattajia yleensä neuvotaan aloittamaan on naudan/porsaan jauheliha, mutta minäpäs tarjosin heille broilerin jauhelihaa ja voi hyvänen aika mikä menekki!
Yleensä ensimmäistä kertaa kiinteän syöminen on aikamoista irvistelyä ja syljeskelyä, mutta tämä kolmentoista porukka imaisi heti ensikertakokeilulla 380 gramma (!!!) kanaa ja tuntui sekin menevän ikeniin. Hieman jännitin tuliko annettua liikaa kerralla mutta höpsis. Päälle vielä äitin baarista pirtelöt ja elämä hymyili. Broiskun jauheliha on erinomaisen sulavaa ja hellää pienten suolistolle joten varsinkin huoneenlämpöisenä tarjottuna se on hittituote.
Lopuksi vielä pieni video siitä miten X-pennut hääräilevät kun on ekan kerran saatu maisteltua broiskujauhelihaa! Siinä näkyy ensimmäiset hännänheilutukset blogissakin.
Aamulla olikin sitten tosi komea paskankäry odottamassa tuvassa kun herättiin yöunilta, pelkästä maidosta kun siirretään kiinteään se tarkoittaa lisätulostetta, ja ihan kaikkea eivät sentään äitikoiratkaan siivoa. Se sanonta on ihan totta että lapsiperheessä pyörii koko ajan pyykkikone 🙂 🙂
23.4.2021 Pennut ovat jo sen ikäisiä, että mammat sallivat muiden koirien tulla tutustumaan omiin pentuihinsa. Vieraita koiria tai ihmisiä ne eivät varmasti sallisi, mutta tutut koirat ovat ok. Minusta on todella söpöä katsella, kun vierailevat toistensa pentulaatikoissa ja putsaavat toistensa pentuja. Tytöt eivät ainakaan toistaiseksi varsinaisesti tissitä ristiin, mutta putsailevat mielellään toistensa pentuja. Lisäksi myös Mini, vaikka sillä ei ole omia pentuja laisinkaan, on sallittu vieras pentulaatikossa.
Kuten olen jo kertonut, ei pennuilla ole ihmisen kanssa juurikaan vastavuoroista kanssakäymistä, eli niiden maailma on pääsääntöisesti koirien maailmaa (ja keskittyy ravinnonhankintaan). Minusta on tosi ihanaa että meidän nartut ovat sillä lailla tasapainoisia, että pentuja kasvatetaan ja hoidetaan porukalla yhdessä. Se antaa pennuillekin hyvää vuorovaikutusoppia. Näitä kaikki pentuja kasvattaa koko meidän perhe!
Luonnollisesti omia narttuja pitää pystyä lukemaan tarkasti. Mitään arvoa ei ole sillä, että nartut hääräilevät ristiin jos emä stressaa siitä. Emon stressi on pentujen stressiä. Tällä haluan korostaa sitä, ettei ole mikään itseisarvo että pentuja sählätään porukalla, jos ainutkaan talouden koira siitä stressaa. Jos esimerkiksi emäkoira passivoituu tuijottelemaan seiniä, lipoo huulia tmv. hiljaisin elein kertoo että se paineistuu muiden läträtessä hänen pentujaan, pitää tämä tietenkin estää kaikin keinoin.
Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, nappasin kännykällä pikaisesti kuvan. Kuvassa Ipun laatikossa on Mini, joka on kamalan innostunut hoitamaan pentuja yhdessä Ipun kanssa!
21.4.2021 Tänään oli se päivä!! <3 Aamulla kun menin vaihtamaan pentujen alusia, X-pennut ottivat minuun oma-alotteista kontaktia ja heiluttelivat häntää. Meillä oli ihana pariminuuttinen, kun he tuuppivat minua pienillä kuonoilla ja jotenkin ensimmäistä kertaa väittivät ymmärtävänsä, että täällä on myös Kiva Ihminen, ei pelkästään mamman maitobaari. Se tietenkin tapahtui kun olivat adrenaliinipäissään sen jäljiltä että Nacho oli juuri käynyt tissittämässä ne, mutta nämä ovat niitä hetkiä millä tätä loputonta huolehtimista ja kuuraamista jaksaa.
Merkintä blogiin siitä että pennut söi ekat matolääkkeet. Ei ongelmia siitä esim. että ois mennyt pakit sekaisin. X-pennut oli iloisia siitä että jee saatiin jotain syötävää 😀 (äitinsä sukua – KAIKEN voi uhrata ruoan alttarille) ja Y-pennut olivat sitä mieltä että heidän suuhun on työnnetty jotain kamalaa, ja he värisivät ja irvistelivät hyvin dramaattisella tavalla minuuttitolkulla. Nyt X:t söi Flubenolia ja Y:t Canexia, parin viikon päästä sitten toisin päin. Mammat veti Dronbitsiä ja Flubenolia.
Pian saan blogiin tosiaan vähän elävämpää sisältöä mutta tänään valitsin kuitenkin tämän, minusta tämä on ihan verraton asetelma. X-pennut ja Y-pennuista Mani olivat menneet tämmöiseen, miten tätä kuvaisi… Riverdance-muodostelmaan.
20.4.2021 Olen kirjoittanut tämän monesti aiemminkin, mutta on tämä kasvattajana oleminen yhtä odottelua. Ensin odotat juoksua, sitten sopivaa astutuspäivää, sitten mahdollista ultraa, sitten pentujen syntymää (kauhulla, että meneekö kaikki hyvin), sitten silmien avautumista…ja nyt sitten odottelen kovasti, että pennut pääsevät tolpilleen. Kun ne oppivat hieman kävelemään, näkee myös ensimmäiset hännänheilutukset ja ne ovat siihen mennessä myös kohdistamaan katsettaan. Sitten alkaa pienet leikintapaiset, ja ne ottavat kontaktia oma-aloitteisesti myös ihmiseen eikä emäkoiraan. Mutta niitä ihania hetkiä saamme vielä odotella.
Mikään ei ole niin söpöä kuin se, kun pennut huomaavat ensimmäisiä kertoja että sisaruksen kanssa voikin leikkiä! Se hapuileva käveleminen, pieni murina silloin tällöin, sisarukset korvan maistelu. Tai entäs se hämmästys kun lelusta kuuluu kilinä-ääntä kun sitä töytäisee! On harmillista että tulevat pennunomistajat eivät voi koskaan näitä hetkiä itse nähdä – ne kestävät pikemminkin sekunteja kuin minuutteja. Mutta ajattelin virittää GoPro-kameran sitten pentuaitaukseen, ja toivottavasti tuuri käy ja niitä hetkiä saadaan sitten videolle.
Pentujen vuorovaikutus meidän kanssa on tällä hetkellä paitsi normaalia käsittelyä, myös sitä että niitä pidetään sylissä ihoa vasten. Se tekee hyvää kaikille osapuolille <3
Pentuihin tulee tällä hetkellä tosiaan mahdoton vipinä jos ne haistavat oikeastaan minkä tahansa aikuisen koiran aitauksen lähellä, mutta muuten vietetään elämää Mani-typykän tyylillä:
19.4.2021 Eilen oli taas se päivä kun 234 pientä kynttä piti lyhentää. Pentujen kynsiä pitää leikata tosi usein, ne kasvavat nopeaa tahtia ja heti kun ovat pidemmät, niiden on vaikeampi harjoitella kävelyä ja jaloilleen nousemista. Kynsien päät ovat niin terävät, että ne takertuvat melkein mihin tahansa pohjamateriaaliin. Onko tästä pentujen kehitykselle oikeasti haittaa? Tuskin. Ärsyttääkö se maanisesti pentuja tuijottavaa kasvattajaa? Ehdottomasti.
Koiran kasvaessa kynnen sisällä oleva verisuoni on sellainen tekijä, että sille painetta lyhyenä pysymiseen saa ainoastaan leikkaamalla kynsiä usein. Jos kynnet päästää riittävän monta kertaa hyvin pitkäksi, kasvaa verisuonikin sisällä pidemmälle ja sitä helpommin tulee leikattua suoneen. Tämä ei ole koiralle vaarallista, mutta kuten ohjeistin lähettämälläni trimmausvideolla käymään läpi koiran turkin viikottain, samalla lailla kannustan samassa yhteydessä leikkaamaan kynnet kerran viikossa. Kynsien leikkaaminen on huolettomampaa, kun riittää joka viikko nipsaista milli, pari vailla pelkoa suoneen täräyttämisestä. Jos kasvatat kynsiä niin pitkäksi että joudut kerralla roimimaan puolta senttiä, tulee vahinkojakin paljon useammin ja saat leikellä kynsiä kainalot hiessä. Tällöin koiran hoitaminen ei ole mukavaa.
Aikuisten koirien kynnet kasvavat, kuten karvakin, hyvin yksilölllistä tahtia. Esimerkiksi X- ja Y-pentujen emäkoirilla Nacholla ja Ipulla kasvaa kynnet tosi nopeasti (ja karva hitaasti?!), mutta isäkoirilla kasvaa suhteellisesti nopeampaa turkit ja hitaampaa kynnet. En osaa tätä selittää, mutta tällaisen huomion olen tehnyt. Joka tapauksessa, kun koiraa huolletaan viikottain on kasvutahdit missään suhteessa täysin epärelevantteja asioita, koira pysyy kuosissaan koko ajan.
Loppukevennyksenä yksi Nachon pojista näyttää miten leveetä voi elää kun on kukkulan kuningas. Tässä kuvassa jotenkin kristallisoituu pentureteys – “minä ja mää itte”.
18.4.2021 Tuleville pennunomistajille lähti tänään pitkä video suoraan sähköpostiin, joten pajatso on melko tyhjä kirjoittelun ja viestinnän suhteen. Toki lähettämässäni materiaalissa on aika paljon pureskeltavaakin. Ehkä siis elävöitän vain blogia tällä kertaa toisella videolla.
Tämän on tarkoitus näyttää se ainoa hetki, kun tämän ikäiset pennut oikeasti aktivoituvat. Aivan alussa näkee kun Nachon rasvahylkeet köllöttelevät hiljaisina, lihavina ja tyytyväisenä aitauksessaan. Mutta kun Nacho tulee paikalle, kyllä alkaa vipinä! Ja siinä sitä vasta päät heiluukin kun emäkoira poistuu, ja pennut pogoilevat aikansa pikku kallot pomppien etsimässä, että mihis baari katosi. Puolen minuutin heilumisen jälkeen ne rauhoittuvat taas köllöttämään mahojensa vieressä <3 Vinkki – kannattaa laittaa äänet päälle kun katsotte videota!
17.4.2021 Madotuksista. Emäkoirat meillä madotetaan normaalisti niissä yhteyksissä, kun ne ovat olleet ulkomailla tai joku muu talouden koira tulee ulkomailta. Tiineyteen liittyen ne madotetaan ennen astutusta ja luonnollisesti tiineysaikana.
Pikkupentujen madotus on erittäin tärkeää hoitaa kunnolla, vaikka emässä aktiivisia matoja ei olisikaan – se ei liity siis ongelmiin emässä vaan on ennaltaehkäisevää hoitoa. Vaikka aikuistakin koiraa madotettaisiin, koiran suolistossa voi silti olla näiden esiasteita ja ahkeralla madottamiselle ongelmia pentujen kehityksessä estetään tällä tapaa. Meillä madotetaan ensimmäisen kerran noin kolmeviikkoisena, näiden pentujen osalta ensi viikon lopussa. Käytän matolääkkeenä Canexia ja Flubenolia. Ensinmainitussa on tällä hetkellä saatavuusongelmia, joten nämä pennut madotettaneen pääsääntöisesti Flubenolilla. Se on muutenkin suosimani merkki; annostelunokka on todella kätevä ja annostelukiekolla pystyy varmistamaan ettei lääkettä mene pentuun yhtään enempää kuin on tarkoitus. Omalle pennulle voi ostaa vaikkapa yhden Flubenol-ruiskun, sillä voi madottaa uudessa kodissa ensimmäisen pentukesän aikana kolme kertaa; karkeasti 3kg, 5kg ja 7kg painojen mukaan ja ajoitus on aina kaksi viikkoa ennen rokotusta (eli karkeasti 10 vko ja 14 vko iässä – paitsi jos käytät varhaisrokoteohjelmaa 8-viikkoisella, jolloin pentu rokotetaan tuossa iässä Inkoon madotuksien pohjille ja sitten eka uuden kodin madotus tehdään 10-viikkoisena). Pennun elimistön rokotusvaste on/tutkimuksien mukaan vaikuttaisi olevan parempi, jos pentu on madotettu pari viikkoa ennen rokotusta, mutta rokottamista madottamisen unohtaminen ei tietenkään estä. Viimeisen madotuskerran voi antaa loppusyksystä. Nämä madotukset kaikkinensa riittävät ensimmäisenä kesänä meillä saadun neljän madotuskerran lisäksi.
Aikuisilla koirilla käytän Dronbits-lääkettä – en siksi että siinä on käppänän kuva vaan koska se on laajakirjoinen matolääke. Koiraa pitää madottaa kesällä usein mikäli se syö järvikalaa raakana (ei suositeltavaa, mutta joillakin tapana). Muuten madottaminen kannattaa rajoittaa aikuisella koirilla ulkomaanmatkoihin ja korkeintaan keväisin ja syksyisin rutiinina. Koiralle viisainta olisi tehdä ulosteesta määritys, ja madottaa vain jos ulosteanalyysi osoittaa sen tarpeelliseksi, mutta harva omistaja haluaa nähdä näin pitkälle vietyä vaivaa melko yksinkertaisen asian hoitamiseksi. Hyvä vaihtoehto normaalille “taajamakoiralle” on Dronbits kaksi kertaa vuodessa.
Tämän matokuuri päätteeksi ensimmäinen kuva Y-pennuista silmät apposen ammollaan:
16.4.2021 No saatiinhan me ikuisuudelta tuntuneen odottamisen jälkeen pennuilta silmät auki! Homma meni kuten melko lailla ennakoinkin, eli vaikka X-pennut ovat 1,5 vrk vanhempia, ekat silmien avaajat löytyivät Y-pentueen tytöistä. En tosiaan tiedä mistä se johtuu, mutta kevyempirakenteiset pennut avaavat tyypillisesti meillä silmiä aikaisemmin kuin isommat ja tukevammat. Silmien avaamisen aikataulu ei kerro pentujen tulevaisuudesta tai ominaisuuksista yhtään mitään, sillä on oikeasti merkitystä vain malttamattomalle kasvattajalle. Pennuille on kivempi jutella kun niillä on Sielu, ja ne tuntuvat jotenkin vielä läheisimmältä kun silmien avautumisen myötä itse voi kuvitella, että meidän välillä on jonkinlainen vuorovaikutus.
Oikeastihan pennut tässä iässä ns. kakat nakkaa ihmisestä muuten, mutta ihmisen hajun yhdistäminen miellyttäviin asioihin on jotain mikä ainakin kovalevylle tallentuu. Tai toisinpäin käännettynä, on erittäin tärkeää että hajut ja muut aistihavainnot eivät yhdisty pikkupennulla epämiellyttäviin kokemuksiin. Jos näin on, ei sellaista koodia ylikirjoiteta myöhemmin millään. Pentujen saama lempeä käsittely ihmiseltä on tärkeää vuorovaikutusta.
Näin alussa nämä ilmeet ovat varsinkin kameran salaman takia vähän siristelyä, mutta silmien aukaisusta on blogin lukijoillekin iloa siinä mielessä että jatkossa kuvat ja videot pennuista ovat merkittävästi “elävämpiä” kuin tähän asti. Tämä korostuu sitten kun silmät ovat kunnolla auki ja pennut jaksavat kuvaamista paremmin niin että ne ovat kuvatessa kunnolla hereillä.
15.4.2021 Käsittelen nyt teemaa, joka tuntuu hieman ennenaikaiselta kun lapsoset eivät ole vielä ehtineet kertaakaan ulos: punkit.
Ensinnäkin punkkisuojauksen valintaan pennulla(kin) vaikuttaa todella paljon se, millaisella alueella asut. Esimerkiksi eteläisellä rannikkoseudulla, missä liikkuu paljon peuroja ja kauriita, on punkkien vaara todellinen ja punkkisuoja on eläinsuojelukysymys, ei mikään mielipideasia. Koiralla on oikeus tulla suojatuksi.
Punkeilta voi suojautua erilaisia liuoksin, tabletein tai pannoin. Toimivia punkkisuojia voi ostaa apteekista tai eläinlääkäriltä, ei juuri muualta.
Esimerkki melko toimivasta valeluliuoksesta on Exspot. Se voikin olla riittävä suoja joillekin alueille. Ainakin meidän seuduilla se ei riitä kuitenkaan punkkeja vastaan, vaan kiinnittyneitä eläviä punkkeja löytyy kyllä koirista sitä käyttämällä.
Monet tykkäävät käyttää punkkipantoja, esimerkki lie Scalibor. Itselläni ei ole niistä kokemusta, koska olen vierastanut niitä nähtyäni millaisia iho-oireita ne ovat aiheuttaneet joillekin koirille, mutta tuote lie riittävällä otoksella hyvin siedetty kun sillä myyntilupa on. Ne ovat minulle myös poissuljettuja, koska hankaavat koiran turkista ylälinjan katki ja näyttelyihin ei ole asiaa.
Jo vuosia olen itse käyttänyt ja suositellut kasvateilleni Bravecto-tabletteja. Yhdellekään kymmenistä kasvateistani ei ole tullut haittavaikutuksia, ja sen vahvuus on ehdoton toimivuus. Punkit kuolevat varmuudella. Pieni miinus on toki se, että tuote ei mitenkään estä punkkien kiinnittymistä, mutta toisaalta sellaiset tuotteet eivät tapa 100% varmuudella punkkeja. Tuotteen käyttö on myös naurettavan helppoa, yksi tabletti naamaan ja asia on hoidettu pitkäksi aikaa. Bravecton valmistaja lupaa 3kk suojan, mutta itse olen huomannut sen keväällä annettuna suojaavan koiria pitkälle syksyyn tai jopa läpi talven (ainakin meillä punkkeja voi löytää suojaamattomista koirista myös keskellä talvea). Bravectoa voi ostaa esimerkiksi pentutarkastuksen yhteydessä eläinlääkäriltä, tai pyytää reseptin apteekkiin silloin. Bravecto on siis reseptituote.
Näiden pentujen kanssa onkin sitten vänkä tilanne. Sekä Ippu että Nacho ovat saaneet tuoreen Bravecto-annoksen tiineysaikana. Koska sen toiminta perustuu niveljalkaisten hermostoon vaikuttavan aineen imeytymiseen koiran plasmaan, on periaatteessa täysin mahdollista että pennuillakin on punkkisuoja syntynyt istukan kautta. Asiaa ei kuitenkaan ole koirilla tutkittu – toki tiineelle valmisteen käyttö on tutkittu turvalliseksi, mutta tutkimustietoa ei ole siitä miten se mahdollisesti suojaisi pentujakin. Jokainen nyt sitten miettii omalta kohdaltaan, miten paljon punkkeja nyt ensimmäisenä kesänä omalla alueella on, ja miten haluaa pentunsa suojata. Olisiko se kenties jokin valeluliuos kun painoa on riittävän paljon? Vai oletus että punkkisuoja on emän Bravectosta ja huolellisella punkkitarkistuksella aamuin illoin tarkastetaan löytyykö pennulta eläviä punkkeja kropasta? Vai – koska Bravectoa voi antaa jo pian luovutusiän jälkeen kun painoa on 2kg – hankkiako toinen annos Bravectoa ja annostella mahdolliset “tuplat”?
Meille Inkooseen jää vientiin meneviä pentuja asumaan pidemmälle kesään kunnes niiden rabies-rokotukset tulevat voimaan. Ensin ajattelin mennä niiden kanssa huolellisilla punkkitarkastuksilla 2*päivä, ja Bravecton antaminen olisi vuorossa heti jos löytäisin ensimmäisenkin elävän punkin. En tiedä onko pennuilla varmasti punkkisuojaa, mutta en toisaalta haluaisi ylilääkitä pentuja – nuo punkkimyrkyt (niin valtavan tarpeellisia kuin ne ovatkin) eivät kuitenkaan ole mitään C-vitamiinia minkä voi pissata lorottaa ulos mikäli kertyy ylimääräistä. Sitten kuitenkin totesin, että koska haittavaikutuksia ei ole havaittu 8-viikkoisia ja 2kg painavilla koiranpennuilla edes viisinkertaisilla suositelluilla enimmäisannoksilla, annan niille Bravecto-annokset painon mukaan ollakseni varma, että voidaan viettää huoletonta kesää tältä osin.
Varmaa on kuitenkin seuraava: Punkilla ei ole hajuaistia. Erilaiset tuoksuöljyt ja valkosipulivalelut eivät ole punkkisuojaa. Mikäli tällaiset hokkuspokkuskeinot ovat mielestäsi joskus toimineet, on teho lähinnä omassa mielikuvituksessasi – punkit eivät aisti pahaa hajua joten joko koiraasi on tikattu huomaamattasi (eli et myöskään ole tarkistanut koiraa huolella) tai olette vain oleskelualueesta johtuen välttyneet punkeilta. Koiran todellinen punkkisuoja on niveljalkaisten hermostoon vaikuttava aine.
Lopuksi vielä punkkisaarnasta selviämisen kunniaksi tämmöinen söpö rivistö X-pentuja. En suosittele tottumaan näin hienoihin ja siisteihin otoksiin hunnilaumasta, voin kertoa että tällaisen viattoman kuvan ottaminen vaatii paljon aikaa, vaivaa, ärräpäitä ja ärsytystä. Tiedätte varmaan sen pelin missä rei’istä pongahtaa sammakonpäitä ja pelaajan tehtävä on pamauttaa ne nuijalla takaisin reikiin. No en minä näitä nuijalla lyönyt, mutta metataso on sama.
14.4.2021 Tänään ei sen kummempaa tarinaa tekstin muodossa, mutta sitäkin muikeammat kuvaterveiset – nimittäin postikorttina pentujen yhteiskuvat. Tytöt oman pentuekortin ylärivissä, pojat alarivissä.
13.4.2021 Vielä ei ole läskerdien silmät auki. Odottavan aika on todella pitkä, tuntuu että pentusille tulee sielu kun niiden silmät on auki ja ne muuttuvat marsuista oikeiksi koiranpennuiksi. Koiranpennun hajuaisti on se joka alkaa toimimaan ensimmäisenä, ja on ihana huomata miten pennut reagoivat tässä iässä emäänsä vaikka eivät sitä näekään. Jos emokoira on ollut jossain kauempana käymässä, ja tulee kävelemään pentulaatikon lähelle, alkavat nassikat välittömästi mönkiä rauhattomasti ja etsiä äitiä – tai siis ruokaa – ja ääntelemään vaativasti. Tissiä meille! Muulloin on meno vielä aika rauhallista. X-pennut ovat toistaiseksi huomattavasti hiljaisempia, rauhallisempia ja tyytyväisiä. Y-pennut valittavat enemmän, reklamoivat milloin mistäkin; “olen selälläni, en tykkää”, “olen kaukana äitistä, en tykkää”, “olen täällä eri paikassa kuin muut, en tykkää”. Rasvahylkeet sen sijaan vain löhöävät ja ottavat lungisti. On mielenkiintoista nähdä milloin ne saavat massansa ylipäänsä liikenteeseen ja nousevat jaloilleen. Huomioida kannattaa, että tämänhetkinen “käytös” ei indikoi mitään pennun luonteesta kun se kasvaa. X-pennut tuskin tulevat olemaan aneemisia köllöttelijöitä, vaikka näin marsuiässä sitä ovatkin. Itse asiassa pikkupentuajan yksittäisen hetken käytöksestä ei kannata vetää kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta siihen aiheeseen palaan myöhemmin.
12.4.2021 Lauantaina lähetin tuleville omistajille videon pentujen elinolosuhteista, mutta sen jälkeen on tapahtunutkin jo muutoksia. Ippu alkoi olemaan vierashuoneessa portin takana todella ikävystyneen oloisena, kaivaten ajoittain myös meidän seuraa ja “äidin omaa aikaa”. Nartuthan alkavat viettämään jo ensimmäisen viikon loppupuolella yhä pidempiä aikoja pentulaatikon ulkopuolella. Näin ollen Ipulle tehtiin olohuoneeseen oma aitaus ja pentujen laatikko muutti sinne.
Molemmat tytöt ovat todella uteliaita toistensa pentujen suhteen, mutta eivät vielä halua että kukaan menee niiden omien pentujen laatikolle. Näin ollen tällä hetkellä tytöt ulkoilee yhdessä, ja kumpikin saa omaa irtioloaikaa tuvassa vuorotellen, mutta aina kun toinen on irti, toisella on aitaus kiinni. Eläinsuojelulain ja maalaisjärjen mukaisesti niillä on kuitenkin aitauksessa mahdollisuus päästä pois pentujen luota lepäämään halutessaan.
Nyt alamme sitten malttamattomina odotella pentujen silmien aukeamista!! Nachon pennuilla on menossa päivä 9, joten teoriassa ensimmäisillä voisi olla silmät jotenkuten raollaan huomenna illalla. Yleensä vaan meidän pentueissa ensimmäisenä silmiään availee pienikokoisemmat pennut, joten voisi kuvitella että Nachon rasvahylkeet eivät ole kovin etujoukoissa silmiä avaamassa. Turha arvailla, aika näyttää.
Lopuksi vielä kuva maitomasuista, tällä kertaa Anonyymit Ylensyöjät -osastoa edustavat Ipun ypsilonit.
11.4.2021 Olen saanut teiltä lukijoilta todella paljon kysymyksiä pentujen ruokinnasta. Ensinnäkin, pennun ruokinta kannattaa koostaa niin, että se mahdollisimman hyvin omaan elämään ja arkeen sopii. Aivan täysin raakaravinnolla koiran syöttäminen on monelle vaikeaa, joten silloin kannattaa mielummin tavoitella 50/50 tai 70/30 mallia. Toisaalta, raakaruokaa saa ihan tavallisesta S-marketista joten vaikka mökkireissuilla raakaruokinta ei ole ihan niin vaikeaa kuin ensiajattelemalla luulisi. Luonnollisesti nappularuoassa on paljon etuja kuten kätevyys, joten monelle on kaikkein näppärintä sekaruokkia koiraa. Kaikkein tärkeintä on, että koira saa raakaa lihaa säännöllisesti vaikka se olisi nappularuokittu. Hyvin käytännönläheinen tapa ruokkia aikuista koiraa on antaa sille nappula-ateria aamulla, ja painottaa raakaruoka-ateria illalla jolloin on ehkä “enemmän aikaa” keskittyä koiran ruokkimiseen (kuulemma aamukiireissä tuntuu hankalalta raaka-aterian valmistaminen?).
Pikkupennun kanssa kannattaa ehdottomasti painottaa raakaruoka-aterioita iltaan. Raakaruoan imeytyvyys on kymmeniä prosentteja korkeampi verrattuna nappulaan. Se siis tuottaa vähemmän ulostemassaa suoleen. Pennun on helpompi olla sisäsiistinä läpi yön, kun ulostetta on suolessa mahdollisimman vähän. Meilläoloaikana pennut syövät pääosin raakaa siksikin, että haluan niiden olevat sisäsiistejä yön yli meiltä lähtiessään. En voi sietää ajatusta että aamulla herätessäni koko talossa on karmea paskan käry kun 13 pentua on tyhjentäneet suolensa aitaukseen… Näin ollen siis he syövät nappula-ateriat aamusta ja loppupäivästä vain pelkkää raakaa. Sillä päästään myös tavoitteeseemme, että pennut ovat hyvin pitkälle sisäsiisteyskoulutettuja luovutuspäivänä.
Palaan vielä myöhemmin, kun pennut aloittavat kiinteät ruoat, yksityiskohtaisemmin siihen mitä ja miten pennut syövät. Ruokinta kiinnostaa ja jopa huolettaa, mutta voin vakuuttaa että huoleen ei ole syytä, te saatte kaikki ruokittua pentunne fiksusti ja monipuolisesti vaikka se olisikin hieman eri tapa kuin minulla on!
Ja koska päivän teemana oli ruokinta, otetaan tähän loppuun vielä hieman näytettä siitä miten ruokaillaan sillä kaikkein imeytyvimmällä ja parhaalla ravinnolla maailmassa, emonmaidolla.
X-pennuilla on jo aika vaativat otteet. Seuratkaapa noita häntiä; tästä iästä eteenpäin silloin kun pennulla on oikein kunnon imu päällä, niiden häntä on tuollaisena jännittyneenä soirona. Siitä tietää että on hanat kunnolla auki!
Y-pentujen taidonnäyte:
10.4.2021 Voi morjens, että on ollut hankalaa miettiä kahdeksaa X:llä alkavaa nimeä, joka läpäisisi muunkin oman seulan. Eikä tuo Y:kään mikään helppo ollut! Yleensä mulla on jo ennen pentujen syntymää pitkät listat kivoja nimiä joista sitten vain makustelen ja valitsen fiiliksellä parhaat kun ovat syntyneet. Nyt lähdettiin tyhjästä paperista ja tuli hiljalleen pippuroituvaan kasvattajankin kuontaloon pari harmaata lisää kun tätä väsäsin.
Mullahan on ehdoton sääntö, että vain yksisanaisia nimiä. Lisäksi ehdoton ruksi tulee ehdotukselle, jos toisella suomalaisella pippurilla on sama nimi, mielellään ylipäänsä kääpiösnautserilla ei saisi löytyä samaa nimeä. Nimen pitää tarkoittaa jotain tai olla erisnimi, mutta ei kuitenkaan olla esimerkiksi suomalainen yleinen kuluttajatavaramerkki. Erityisen mieltynyt olen teemoihin jotka liittyvät kasveihin, marjoihin, muihin eläinlajeihin, maantieteeseen, matematiikkaan tai, kaiken huipentumana, Agathan Christien kirjoihin.
Ja, kun X:llä alkavia nimiä on muutenkin niin turkasen vähän, niin eiköhän vaan suurin osa kivoista ole joku kollega jo keksinyt käyttää!
Ahkeran guuglaamisen ja veivaamisen jälkeen nimesin pennut: Xocolatl, Xanthia ja Xixin nartuille Nachon pentuihin, sekä pojille Xanthippe, Xerosere, Xidoufen, Xacuti, Xingu. Iberius Hiiren tytöt ovat Yuniper ja Yarrow, ja sen pojat Yinlong, Yggdrasil, Yanloon.
Kuvissa Nachon rasvahylkeet.
9.4.2021 Turha luulla ettei pennuilla ole mitään ohjelmaa tässä iässä! Silmät ja korvat heillä on luonnollisesti poissa pelistä, mutta neurologista stimulaatiota niille voi ja kannattaakin tässä iässä tarjota.
Vastasyntyneiden kehitykselle tärkeää on ns. alustatreeni. Tämä on yksinkertaisesti pentujen laskemista erilaisille pinnoille. Erityisen tärkeitä ovat kovat pinnat, mutta meillä tietenkin kaikki tehdään vähän liioitellusti joten repertuaarissa on myös pörröiset, pehmeät jne. Tämä tukee tutkitusti pennuilla aivokurkiaisen kehitystä ja jos kerran aletaan niin sitten treenataan kans. Pennuthan aistivat tässä iässä ensisijaisesti kehon tuntemuksilla, ja on jännittävää huomata miten vieraalla pinnalla ne ensin hahmottavat kroppansa ja sen jälkeen jos niiden viereen laittaa vaikkapa villasukkaparin mytyssä, ne alkavat hamuamaan sitä tunnustellen mistä löytyisi tissi. Kuvitelkaapa että olisitte pelkän tuntoaistin varassa, ja yhtäkkiä vierellä olisikin jotain joustavaa ja pehmeää, mutta se kuitenkin tuntuisi ihan erilaiselta kuin “se ainoa tärkeä asia” mihin olette tottuneet. Ehkä tällä maalaisjärjellä voimme hyväksyä tiedemiesten johtopäätöksen, että jotain kipinää siellä aivoissa tuolloin iskee.
Edellä mainitun lisäksi pentuja stimuloidaan jumpalla, jonka pitäisi ihan samalla lailla kehittää niitä neurologisesti. Se ei ole juuri normaalia käsittelyä kummempaa, mutta tehdään tietyssä sekvenssissä jokaiselle pennulle joka päivä saman ohjelman mukaan. En tiedä tulisiko näistä aikuisia koirina yhtään kehittymättömämpiä jos jättäisin tämän kaiken tekemättä, mutta kun kerran joku on näitä asioita tutkinut niin meillähän jumpataan.
Näitä kaikkia toimenpiteitä kutsumme täällä Inkoossa lempinimellä “aivokuoriainen” (kyllä, täällä on kaksi keski-ikäistä jotka saavat huvitusta aivokurkiaisen nimen vääntelystä kuvatulla tavalla). Eli, esimerkiksi alla olevat kuvat on otettu kun pennuilla oli ohjelmassa aivokuoriaista. Treenejä jatketaan siihen asti että silmät ja korvat ovat avautuneet; siinä vaiheessa stimulaatiota ja ihmeteltävää riittääkin sitten ihan ympäröivässä maailmassa.
8.4.2021 Tässä kohtaa pentujen hoitaminen on vielä itse asiassa äitikoirien hoitamista. Siisteys suojaa pentuja tulehduksilta, ja laadukas ruokavalio tukee pikkupentujen suoliston kehitystä. Itse asiassa Helsingin Yliopisto julkaisi vastikään tutkimuksen jonka mukaan pentuajan ruokinnalla on merkittävä vaikutus siihen kuinka herkkä koira on myöhemmin elämässä suolistotulehduksille.
Meidän rutiini aamusta on se, että tytöt lähtevät ulkoilemaan – vaikka ne eivät halua muita koiria vielä pentujensa lähelle ne voivat silti hyvässä järjestyksessä ulkoilla yhdessä. Ne eivät halua olla kovin pitkään pois pentujen luotaan joten biobreikki toteutuu parhaiten siten että mieheni käyttää heitä kävelyllä. Sillä aikaa minä vaihdan pentupetiin aluset ja aitauksiin vedet. Itse asiassa, kun ensimmäisen viikon ajan synnytyksestä nartuilla on vielä jälkivuotoa, niin olen suorastaan maaninen vaihtamaan alusia. Ajatus bakteereista muhimassa pentujen alla on hyvin ällöttävä, joten aluset vaihdetaan 6-8 kertaa päivässä. Kovin ekologista se ei ole. Nacholla käytetään kertakäyttöisiä alustoja joista tietenkin kertyy jätettä, Ipulla puolestaan tukevia karva-alusia joiden peseminen kuluttaa pesuainetta ja vettä hurjasti. Olen silti pitänyt kiinni siitä, että alkuvaiheessa tätä vain tapahtuu kun oma korvien väli ei kestä ajatusta liasta pentujen alla. Kompensoimme sitä sillä, että pennuilla alkaa n. viiden viikon iässä aikamoinen sotilaskuri ulkoilun suhteen ja siitä eteenpäin kulutamme hyvin vähän alusia tai pestään pyykkiä (palaan sisäsiisteyskoulutukseen myöhemmin) pentujen takia.
Kun vessa-asiat on kunnossa, alkaa ruokinta- ja juottorumba. Vettä tytöt juovat hyvin omista kupeistaan, joten nestettä niihin menee ihan mukavasti maidontuotantoa varten (vastasynnyttäneen nartun riittävä juominen ei ole itsestäänselvää). Tuemme tätä juottamalla niille myös hieman vastiketta, josta tytöt saa hyvin tarpeellisia ravinteita. Vastiketta juotan heti synnytyksen yhteydessä ja ensimmäisenä päivänä paljon, mutta sen käyttö vähenee sitä mukaa kun nartut juovat vettä omaehtoisesti.
Tytöt syövät noin 6-7 kertaa päivässä, pienehkön määrän kerrallaan. Varsinkin Nacholla on paljon kookkaita pentuja, joten se tarvitsee noin 3,5 viikkoon saakka koko ajan kasvavan määrän ruokaa. On parempi ruokkia narttua tasaisesti pitkin päivää kuin ahtaa siihen kerralla hirveä pläjäys ruokaa. Tällä hetkellä tytöillä on aamun ekana ruokana pehmeää raakatäysravintoa, johon lisään D-vitamiinia ja sinkkiä. Seuraavat ateriat ovat kanaa joissa on luut mukana (kalsiumin takia). Välipalaksi juotan raakoja kananmunankeltuaisia joissa mukana yksi valkuainen (erinomainen imeytyvyys proteiinille ja hyville rasvoille). Viimeiset ruoat ovat taas yötä vasten pehmeää raakatäysravintoa (tyypillisesti MUSH), jotta suolisto ei olisi kovin täynnä kovaa luumassaa yötä vasten. Tyttöjen ehdoton suosikkiruoka on raa’at kanansiivet luineen, ja pentujen kasvaessa he rouskuttelevatkin helposti kilon päivässä pelkkää kanaa.
Narttujen ruokamäärä kasvaa melko lineaarisesti siihen asti, että pennut alkavat syömään kiinteää ruokaa (palaan yksityiskohtaisesti pentujen ruokintaan kun se on ajankohtaista), jonka jälkeen maidontuotantoa aletaan ottamaan maltillista tahtia alaspäin vähentämällä ruokamäärää. Tavoitteena on huolehtia, että narttu saa imetettyä pentujaan helposti riittävän pitkään, on itse sopivassa kunnossa eikä menetä lihasmassaa imetyksen aikana. Laadukkaasti koostetulla raakaravinnolla tämä ei ole kovinkaan vaikeaa.
Yön aikana tytöt käyvät 1-2 kertaa ulkona runsaan syömisen ja juomisen takia – maidontuotanto nostaa tietenkin myös nestekierron tappiin. Yleensä yöulkoilut ovat klo 01-02 aikoihin.
Kylläpäs tänäänkin kertyi asiaa – tai ainakin tekstiä. Se mielenkiintoinen osuus on kai parasta säästää aina tänne loppuun, kas tässä hieman lähikuvaa nakeroista. Pahoittelut valtavista kuvista, mutta nää ovat jotenkin sellaisia herkkupaloja että niitä on pystyttävä katsomaan oikein läheltä.
7.4.2021 Pentulassa kaikki hyvin. Vai pitäisikö sanoa “pentuloissa”, tytöthän ovat pienten perheittensä kanssa totta kai eri huoneissa. Nachon pennut syntyivät meidän makuuhuoneessa, ja niiden synnyttyä mieheni jäi niiden kanssa “nukkumaan” ja minä siirryin meidän vierashuoneeseen “nukkumaan” Ipun kanssa, jonne syntyivät hänen pentunsa. Käytän lainausmerkkejä, koska synnytystä odotellessa tai vastasyntyneiden kanssa ei kerry kovinkaan palauttavaa unta. Koirankasvatuskirjallisuus antaa ymmärtää, että pentujen synnyttyä on kasvattajalla kissanpäivät kun lasketaan vaan päivittäin onko pennut tallessa. Uskallan olla aivan eri mieltä! Aivan vastasyntyneet kitisevät säännöllisin väliajoin huolestunutta kasvattajaa hereille; milloin ollaan omasta mielestä väärällä puolella laatikkoa, milloin harmittaa tissille ryömiessä eteen työntynyt sisarus. Kun pennut alkavat rauhoittua, on nartuilla imettämisen ja jälkisupistusten puolesta vielä useinkin aika raskas hengitys ja siihenkin kyllä herää tarkistelemaan onko mammalla kaikki hyvin.
Siinä kun sitten olet ollut huolissasi milloin synnytys alkaa, eteneekö synnytys hyvin, kuka tuttu eläinlääkäri päivystää varan vuoksi, onko pennuilla kitalakihalkioita, pystyvätkö ne ulostamaan ja virtsaamaan normaalisti jne. ad nauseam ja lisäät noin viikon univelat, alkaa mieli tehdä tepposia. “Huohottaako äitikoira enemmän kuin eilen? Onko kohtutulehdus? Miksi tuo pentu nukkuu noin sikeästi ja oudon rennosti, onko sillä jotain pielessä [ – ajatella, vastasyntynyt koiranpentu nukkuu!]? Onko äitikoiralla kuumetta? Miksi äitikoira ei syönyt tätä ruokaa yhtä innokkaasti kuin edellistä, onko tulossa kalkkikramppi?” Niin, tosiaan univelkainen ja vähän kaikenlaisia vastoinkäymisiä vuosien aikana kokenut kasvattaja osaa elää korviensa välissä kauhuskenaarioita, joista ei oikeasti ole tietoakaan. Kaikki edellä kuvattu on myös syy, miksi pentujen ollessa pieniä on kaikenlainen viestittely kohtalaisen ytimekästä.
Mutta äskeistä ei pidä tulkita valittamiseksi! Minä uskon, että ainakin minulle tämä on osa prosessia. Tulevat viikot elän ja hengitän näitä pentuja, ja annamme niiden hoidolle aivan kaikkemme. Niistä huolestuminen ja pienimpienkin huolenaiheiden tarkkailu on osa äärimmäisen nopeasti kehittyvää kiintymyssuhdetta, jota ilman ei varmasti jaksaisikaan kasvattamisen työläimpiä puolia. En nyt erityisellä innolla odota jokaviikkoista 234 pentukoirankynnen leikkausprojektia, tai aamuneljän herätyksiä kun ovat riittävän vanhoja ymmärtääkseen että huutamalla palvelu pelaa, mutta se kaikki vain kuuluu asiaan ja sen jaksaa, koska on pentuihin kovin kiintynyt.
Mutta nyt, palkinnoksi niille jotka jaksoivat lukea tämän vuodatuksen tähän asti, tuoreet kuvat pennuista!
6.4.2021 Tervetuloa X- ja Y-pentujen pentublogiin! Kirjoittelen tänne pentujen kuulumisia ja postaan kuvia&videoita tulevien omistajien iloksi. Pyrin tekemään uuden julkaisun joka päivä, jotta pystytte seuraamaan pentujen kasvua ja kehitystä. Jos teillä on aiheita tai kysymyksiä, joita haluatte minun käsittelevän blogissa, laittakaa vinkkejä tulemaan! Kirjoittelen pentublogiin kaikenlaista todella mielelläni, mutta joskus oma pää lyö tyhjää sopivien teemojen suhteen. Blogi on myös minulle hyvä väline kertoa yhtä ihmistä askarruttavasta teemasta kerralla kaikille; pentuja kun on 13 on yhtä monta tulevaa kotia odottamassa joten järkevin tapa jokapäiväisille kuulumisille on tällainen keino.
Kuvassa uinuvat Nachon vastasyntyneet pojat.
