14.7.2019 Pennut ovat huomenna virallisesti luovutusikäisiä, ja tämä blogi vaikenee. Kiitos vierailijoille; ensi keväänä tavataan taas pentublogin merkeissä! Viimeisenä tervehdyksenä ensin poikien aamuriehaa:
Sitten riehunnan jälkeinen totaalitilttauksen ikuistaminen:
Ja aivan viimeisenä opetus. Jokaista söpöä ja tarkentunutta pentukuvaa kannattaa arvostaa. Blogin tekemiseen joutuu näkemään kohtalaisen vaivan, tässä esimerkkinä eilistä yritystä ottaa pojista söpö kuva yhdessä:
13.7.2019 Voi että nämä pojat sitten tykkäävät lihaisista luista! Tykkäävät kyllä kaikesta muustakin raakaruoasta, mutta lihaisia luita parempaa ei olekaan. Rasvan ja lihan repimistä irti voisi tällä hetkellä kutsua poikien lempiharrastukseksi mustikassa olemisen lisäksi. Videon loppupuolella vierekkäin luuta jäytävät Teppo ja Viljo (ent. Seppo).
12.7.2019 Yritettiin tänään saada aamuvirkeitä poikia pötköttelemään meidän kanssa sängyssä ja juomaan aamukahvia. Ei ollut pojista oikein pötköttelijöiksi 😀
11.7.2019 Nyt on poikien yksi pieni virstanpylväs saavutettu, kun he ovat olleet yli vuorokauden sisäsiistejä. Kakkojahan ne eivät ole tehneet sisälle kertaakaan moneen viikkoon, mutta viime yön olivat ensimmäistä kertaa myös pissaamatta yöaitaukseen. Puhtaat petivaatteet odottivat minua aamulla 5.33 ja rynnättiin saman tien hienosti tekemään kaikki hädät ulos. Napakka rutiini on pikkupentujen sisäsiisteyskoulutuksen A ja O – kaikki kaikessa. Pennut ovat sisäsiisteyden suhteen tyypillisesti vahvasti rutinoituneita meiltä lähtiessään ja nämä muksut eivät ole poikkeus. Tässä vielä videota poikien aamuleikeistä:
10.7.2019 Nyt on eläinlääkärissä käyty, ja pojilla omat “viivakoodit” eli sirutus ja eläinlääkärintarkastus suoritettu. Meillä yleensä koiranpennuista nartut ovat siruttaessa ihan hiljaa ja coolisti, pojat taas huutavat tai inisevät. Ja niin nämäkin kolme nostivat sirutuksesta pienen äläkän, varsinkin Teppo. Muilta osin kaikki meni tosi hienosti ja olen aina sanonut että jos mulle tehtäisiin isolla neulalla reikä lapojen väliin huutaisin varmaan itsekin. Huomenna pojat löytyvät varmaan jo KoiraNetistä.
Edit:
Matti KoiraNetissä.
Teppo KoiraNetissä.
Viljo KoiraNetissä.
9.7.2019 Olen alkanut totuttaa poikia myös teolliseen kuivamuonaan, mutta ei se kyllä niiden mielestä ole niin hyvää kuin raakaruoka. Varsinkin raaka liha, mutta myös raakatäysravinnot katoavat nopeasti parempiin suihin. Turvotettua nappulaa pojat syövät vähän pitkin hampain jos on oikein nälkä.
Tänään aamupalaksi pojat söivät luomulampaan kylkiluista lihaa. Näin hienosti meidän pienet sudet napostelee:
8.7.2019 Kiirettä on pidellyt, joten vaikka olen kuvannut poikia en ole meinannut ehtiä päivittää blogia. Joten nyt pari klippiä!
Sisäpelit:
Ulkopelit:
5.7.2019 Pojilla alkaa tulla ulkoiluhommiin jo lisää vauhtia. Tässä tämän aamun pelailuja! On aivan uskomatonta miten näiden ihanien minijannujen kanssa aika vaan rientää. Ensi viikolla on jo sirutus ja virallinen nimeäminen, ja vähän reilu viikon päästä pojat ovat jo luovutusikäisiä!
3.7.2019 Poikien leikkikehätouhuja:
1.7.2019 Pojat olivat katsomassa meidän kanssa telkkaria ja olivat niin söpöjä että piti näpätä kuva, harmi kyllä vain kännykällä kun ei ollut parempi kamera saatavilla.
Muilta osin poikien päivät ovat olleet täynnä pienten koiranpoikien tapahtumia. Heillä on käynyt ensimmäiset vieraat, kynsiä on leikelty ja matolääkettä popsittu. Kaikki kakat tulee nykyään ulos eli puhtaasta aitauksesta saadaan nostella poikia ulkoilemaan yön ja työpäivän jäljiltä. Hienot pojat! Yleensä pojat nukkuu nätisti läpi yön aamuun asti, joskus heräävät aamuyöstä vähän kitisemään mutta kun saavat yöpalaa eli pienen tapaslautasen (lihaa), sen naposteltuaan pistävät kiltisti takaisin nukkumaan.
27.6.2019 Nyt on taas sellainen video että äänet päälle. Pojilla oli eilen kuulemma tylsää, ja vaikka heillä ei ole vielä hampaitakaan annoin heille kanansiiven ajankuluksi. Kolme poikaa – yksi siipi, ja susi heidän sisällään oli valmis heräämään. Piti äristä omalle veikalle että minun siipi, muut pois täältä. Kas tässä meidän pelottavat pikku sudet:
26.6.2019 Pojat tapasivat “aikuiset” koiramme ensimmäisen kerran. Tässä siitä hetkestä pieni video. Pojat olivat tosi reippaasti, ja tutustuminen sujui hyvin. Hirveän pitkään eivät pojat voi kuitenkaan vielä ulkoilla aikuisten kanssa sillä kun uutuudenviehätys lakkaa, aikuiset koirat yrittävät leikkiä turhan rajusti poikien koon huomioiden. Eli aina vähän kerrallaan siihen asti että pojat ovat isompia ja vahvempia.
25.6.2019 Video poikien ekasta ulkoilusta. Teppo oli kaikkein reippain ulkoilijapoika, alkoi heti leikkimään omiaan ja repimään ruohonkorsia maasta. Seppo teki ensimmäisenä pontevasti ulkopissat. Matin ulkoilu oli enimmäkseen märinää, että mennäänkö sisälle, en tykkää olla ulkona. Siitä ne hiljalleen reipastuu, ja pian niitä ei meinaa saada sisälle käskemällä ollenkaan.
24.6.2019 Tällä viikolla alamme varmaankin ulkoiluharjoitukset poikien kanssa, mutta tähän väliin on varmaan syytä tarkastella rentoutumisharjoituksia:
22.6.2019 Pojat kävivät olkkarissa katsomassa televisiota ja testaamassa aikuisten koirien punkan:
20.6.2019 Sepon terveiset juhannustunnelmista; mitä on olla koiranpentu?
19.6.2019 Söpöliini yhteiskuvassa. Tänään maisteltiin ensimmäisen kerran heidän pääasiallista pentuajan ruokaansa eli MUSH Vaisto Puppy -täysravintoa. Se on koostumukseltaan paljon kosteampaa kuin jauheliha ja se oli poikien mielestä sen takia hieman epäilyttävää.
18.6.2019 Pojilla oli eilen melkolailla paljon actionia kolmeviikkoissynttäreiden kunniaksi. Ensinnäkin he söivät annokset matolääkettä, joka kruunattiin muutolla pentulaatikosta aitaukseen. Laatikko alkoi käydä matalaksi varsinkin Tepolle joka tykkäsi kovasti kiipeillä laitoja pitkin joten nyt pojut pääsivät isojen poikien aitaukseen. Se aiheutti ensin hämmästynyttä kitinää mutta pikku pyörimisen jälkeen he asettuivat taloksi. Viimeinen ohjelmanumero oli eka trimmaus; ajeltiin pyllyt, posket ja kaulat, siistittiin korvat ja tassukarvat. Tässä Matin pose trimmauksen jäljiltä:
17.6.2019 Söpöliinit kolme viikkoa!
16.6.2019 Pojat treenailee ekaa kertaa kiinteää ruokaa. Suosittelen lämpimästi laittamaan äänet päälle, heidän maiskutusäänet ovat niin mainiot.
14.6.2019 Pojat kuuppailee:
11.6.2019 Pojilla on ikää nyt kaksi viikkoa ja yksi päivä. Hieman he tapailevat jo askeleita kun ne nostaa sopivalle alustalle, mutta enimmäkseen liikkuminen on vielä kuitenkin eilisen video mönkimistä.
Tällaisia söpöliinejä täältä löytyi tänään:
10.6.2019 Tällä kertaa ajattelin että herkuteltaisiin videolla pojista. Videon alkutilanteessa vasemmalta Seppo, Matti ja Teppo.
9.6.2019 Pojat eivät vielä kovin koordinoidusti osallistu meidän kuvailusessioihin. Aina joku kieltäytyy yhteistyöstä.
Pojathan täyttävät kaksi viikkoa huomenna – yhdenlaisensa merkkipaaluhan se on sekin, mutta nyt odotellaan vielä yhden viikon kulumista jolloin aletaan maistelemaan kiinteää ruokaa. Sitten saadaankin toiminnallista kuvamateriaalia kun jannut räpii ja ui raakaruoassa.
7.6.2019 Meidän ihanat pienet hylkeet ne vaan kasvaa ja komistuu! Tämänikäisistä on vaikea saada hyviä passikuvia kädestä pitäen, kun ne näyttää aina siltä kuin kasvattaja olisi kuristamassa poloisia hengiltä. Joka tapauksessa tässä nyt poikien naamarit lähikuvissa.
6.6.2019 Kaikilla pojilla on nyt silmät auki. Päivän kuvaussessioon vaan heillä ei riittänyt virtaa poseerata sielun peilit on-asennossa, joten hieman unista kuvaa pukkaa tältä päivältä.
Kuvia vertailemalla vanhempiin näkee mainiosti miten poikien päät ovat vahvistuneet, kropat vielä enemmän kuin hylkeillä ja kaiken kaikkiaan kehitystä on tapahtunut fyysisesti tosi paljon viikon takaisiin kuviin nähden.
5.6.2019 Pojilla on ollut ensimmäisen kerran Virallista Ohjelmaa. Eilen leikattiin ensimmäistä kertaa kynnet. Eivät jannut vielä pahemmin kommentoineet.
Tässä pieni kollaasi poikien söpöistä eri nukkumatyyleistä; rasvaa ja kroppaa alkaa olla sen verran että koko ajan ei roikuta tissien tuntumassa vaan välillä käydään ottamassa hörpyt ja sitten kömmitään johonkin sopivaan kohtaan unille.
4.6.2019 Poikien ikiomat passikuvat. Näin pienten pentujen kuvaaminen varsinkin yksin on tosi vaikeaa, kun vaappuvat ja heiluvat sen verran ettei ainakaan meidän kamera meinaa ehtiä tarkentamaan kunnolla. Tässä parasta mitä saatiin poikien kanssa neljään pekkaan aikaiseksi aamuneljän tokkurassa ennen töitä.
3.6.2019 Pentulaan ei kuulu kummempia. Pojat ovat nostaneet painoa hienosti, varsinkin Seppo. Se painoi tänä aamuna tasan 300 grammaa. Vertailuksi, tyypillistä on että ensimmäisen viikon aikana pennut tuplaavat syntymäpainonsa – Seppo on raapaissut viikossa 115 gr > 300 gr. Se siis edelleen kasvaa suhteellisesti nopeammin kuin Matti & Teppo.
Odottelen kovasti että pojilla aukeaisi silmät, sitten heistä tulee jotenkin oikeita koiranpentuja joilla on sielu. Vielä muutama päivä pitää malttaa odotella, luulisin. Nämä ensimmäiset päivät silmien avautumiseen asti tuntuvat kestävän pienen ikuisuuden, ja sen jälkeen pentuaika tuntuu menevän ihan mahdotonta haipakkaa kun kehitystahti on niin huima.
Tässä vielä pieni video poikien aamupalahetkestä.
Kuvassa Seppo on pikku unilla äipän kaulan päällä, ei ole hän mikään hoikka tai pieni poika! Tissillä roikkuvat rasvaiset hylkeet Matti & Teppo.
Edit: Eräs tuttavani kysyi minulta Messengerissä olemmeko tukiruokkineet Seppoa, kun se syntyi niin pienenä ja on kasvanut niin hurjaa tahtia. Vastaus on että emme ole, en tukiruoki koskaan pentuja vastikkeella. Uskon siihen että ne joiden on tarkoitus pärjätä, pärjäävät omin avuin. Toki välillä nostelen ensipäivinä vahvempia pentuja pois jyräämästä että pienikokoisin mahtuu hyvin tissille, mutta en usko sellaiseen koirankasvatukseen jossa kaikin mahdollisin keinoin pennut pyristellään tukitoimilla luovutusikään. Perheenjäseniä kun niistä tulee, niiden on oltava riittävän elinvoimaisia omin avuin. Kysymyksessä on tätä nykyä aivan oleellinen periaatteeni, josta en jousta. Sen ansiosta esimerkiksi nyt voin hyvällä mielellä suunnitella Sepon tulevaisuutta kun se pienestä syntymäkoostaan huolimatta on itse ryöminyt tissille, kasvanut ja kehittynyt kuin mikä tahansa toinen pentu.
31.5.2019 Pojilla sujuu kaikki mainiosti, ja Pai-mammakin pääsi jo ensimmäiseen turkkiputsiin. Sen upea karvanlaatu pääsee erityisesti oikeuksiinsa näin pennutuksen yhteydessä. Vaikka se on ihan normaalissa trimmissä ja jalkakarvoissaan, se ei ole sottaisesta pentutouhusta huolimatta takkuinen tai työläs “siivottava”, koska karvanlaatu on karkea ja suora, ja hylkii likaa hyvin.
Pikkuinen Seppo on ollut oikea rakettikasvaja viime päivät. Esimerkiksi viime yön aikana se nosti klo 21-05 välillä painoaan 15 grammaa..! Kuvastakin näkee ettei sen olemus ole enää laisinkaan niin erilainen kuin Matilla ja Tepolla (kuva eilisillalta).
30.5.2019 Pentulassa kaikki hyvin. Pikku-Seppo kasvaa jo suhteellisesti nopeampaa tahtia kuin Matti ja Teppo, ja painoa on yli 180 grammaa! Huikea tahti kun syömisen vauhtiin pääsi.
Poikien viralliset nimet ovat: Villain, Vendetta, Vanguard. En vielä tiedä kuka on kuka, sen päätän vasta kun ovat n. 6-7 viikkoa vanhoja. Tähän loppuun eilisillalta tämmöinen poikien oma vapaataide-asetelma. Vähän keltainen valotus kun hätäiseen räppäsin kännykällä kuvan kun huomasin minkälaiseen solmuun olivat itsensä väsänneet.
29.5.2019 Tässä poikien passikuva. He saivat työnimikseen (vasemmalta oikealle) Matti, Teppo ja Seppo. Matti ja Teppo ovat niin samanlaisia että oli urakkaa keksiä tuntomerkki, josta mieskin ne erottaa toisistaan riittävän helposti. Loppujen lopuksi huomasin että Matilla on vaaleat pippuroidut posket ja Tepolla tummat posket. Seppohan on omassa, yhden miehen bändissä kuten kuvastakin näkyy. Tämä on sattumoisin myös poikien syntymisjärjestys: Matti – Teppo – Seppo.
Pojat ja Pai voivat todella hyvin. Seppo on alkanut nostamaan painoa todella hyvin joten vaikka se syntyi paljon pienempänä, en ole sen voinnista enää huolissaan. Ensimmäisen vuorokauden sen paino kitkutteli ahkerasta syömisestä huolimatta (mikä on hyvin tyypillistä) mutta toisen vuorokauden aikana se nosti jo painoa parikymmentä grammaa. Matti ja Teppo – ahneet jyrät – huitelevat jo yli 200 grammassa joten niiden jatkuvasta punnitsemisesta aion luopua.
Pai tosiaan hoitaa pentuja hienosti, ja poistuu jo välillä pentulaatikosta lepäilemään sen ulkopuolelle – vain pieneksi hetkeksi tosin. Kakkalenkille se ei vielä malta omin päin kun pennuista on huoli, mutta me käydään sitten kävelyillä yhdessä. Heti pentujen jälkeen Paita ällötti vähän kiinteä ruoka (juotin sille mammakoirien energiajuomaa), mutta nyt menee ruoka hienosti alas. Pai päättää itse mitä syö, tällä hetkellä hän pitää eniten MUSH Vaisto Puppy -ruoasta ja raa’asta punaisesta lihasta. Kanaa, kuten siipiä tai luita hän ei halua tällä hetkellä syödä. Tuoreella äidillä on pennut sen verran mielen päällä ettei jouda keskittymään työläiden ruokien syöntiin.
28.5.2019 Pojat ovat syntyneet! Kolme pientä pippuriprinssiä, syntymäpainoiltaan 159 gr, 157 gr ja 115 gr. Synnytys oli luonnollinen, “oppikirjamateriaalia” ja pennut alkoivat heti syömään hyvin. Pai hoitaa pentujaan huolella ja rakkaudella. Pienin prinssi on veljiinsä verrattuna melko pikkuinen, mutta reippaasti hänkin mönkii aterioimaan eikä ainakaan ensimmäisen vuorokauden aikana ole jäänyt veljiensä jalkoihin.
Isommat pojat ovat vaaleita ja tanakoita, minijannu selkeästi tummempi. Isommista pojista joutuu ihan tosissaan tiirailemaan, että kumpi on kumpi. Ensimmäisenä syntynyt on vielä astetta vaaleampi kuin “keskimmäisenä” syntynyt, ja sillä ulottuu kaunis pippurointi vielä aavistuksen korkeammalle selkään kuin veljellään.
