Joskus kuukausia, kuukausia sitten olin innostunut koiranäyttelyistä, ja tuntui loistavalta idealta ilmoittaa meidän Viva Maailmanvoittajanäyttelyyn Kroatiaan. En yleisesti ottaen pidä arvonäyttelyistä, ne ovat kalliita, ja koska niissä osallistujamäärät ovat niin valtavia ja luokat isoja, tuntuu että koira lähinnä arvostella huitaistaan läpi – kirjallista arvostelua koirasta ei saa joten kyseessä on hyvin nopea tilanne jossa esiintyminen ja vaikkapa handlerin onnistuminen ratkaisee vielä enemmän kuin normaalisti. Minun kaltaiselleni jännittäjälle se ei ole oikein sopiva ympäristö.
No, ilmoittauduttu oli, ja siten matkaan myös lähdettiin. Hirveän sekavan näyttelykompleksin perältä löytyi meidän kehät. Ensin oli Maailman Voittaja -kehä, jossa Viva ei tehnyt Bo Skaliniin minkäänlaista vaikutusta kuudentoista juniorinartun joukosta. Heidän kummankin puolustukseksi (:D) sanottakoon, että minun jännittäminen tarttui selkeästi Vivaan ja se liikkui kehässä tosi tahmeasti, en minäkään sitä olisi niin isosta luokasta sijoittanut. Sen tavanomainen ilo ja energia oli ihan hukassa, ja ihmekös tuo kun oli handlerillakin. Iltapäivällä oli Kroatian Voittaja, ja heti kun nostin Vivan pöydälle oli aivan eri ääni kellossa. Itävaltalainen tuomari Sigrid Jarmer alkoi saman tien ällistelemään, että hänpä ei ole näin mieletöntä keskisnautserin turkkia hetkeen kääpiösnautserilla nähnytkään. Aika harva tuomari osaa arvostaa karkeuden lisäksi tiivistä pohjavillaa, jota kääpiösnautserilta ei ole tarvinnut raapia pois. Ja kun liikkuminen sujui – minun rentouduttua – aivan eri tavalla kuin aamupäivällä, ojensi tuomari ruusukkeen meille ja Viva tituleerataan nyt Kroatian Juniorivoittaja 2024!
Kuvista kaunis kiitos Janne Pulkkinen ja Mira Sandström!
