Pentublogi 2021

23.4.2021 Pennut ovat jo sen ikäisiä, että mammat sallivat muiden koirien tulla tutustumaan omiin pentuihinsa. Vieraita koiria tai ihmisiä ne eivät varmasti sallisi, mutta tutut koirat ovat ok. Minusta on todella söpöä katsella, kun vierailevat toistensa pentulaatikoissa ja putsaavat toistensa pentuja. Tytöt eivät ainakaan toistaiseksi varsinaisesti tissitä ristiin, mutta putsailevat mielellään toistensa pentuja. Lisäksi myös Mini, vaikka sillä ei ole omia pentuja laisinkaan, on sallittu vieras pentulaatikossa.

Kuten olen jo kertonut, ei pennuilla ole ihmisen kanssa juurikaan vastavuoroista kanssakäymistä, eli niiden maailma on pääsääntöisesti koirien maailmaa (ja keskittyy ravinnonhankintaan). Minusta on tosi ihanaa että meidän nartut ovat sillä lailla tasapainoisia, että pentuja kasvatetaan ja hoidetaan porukalla yhdessä. Se antaa pennuillekin hyvää vuorovaikutusoppia. Näitä kaikki pentuja kasvattaa koko meidän perhe!

Luonnollisesti omia narttuja pitää pystyä lukemaan tarkasti. Mitään arvoa ei ole sillä, että nartut hääräilevät ristiin jos emä stressaa siitä. Emon stressi on pentujen stressiä. Tällä haluan korostaa sitä, ettei ole mikään itseisarvo että pentuja sählätään porukalla, jos ainutkaan talouden koira siitä stressaa. Jos esimerkiksi emäkoira passivoituu tuijottelemaan seiniä, lipoo huulia tmv. hiljaisin elein kertoo että se paineistuu muiden läträtessä hänen pentujaan, pitää tämä tietenkin estää kaikin keinoin.

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, nappasin kännykällä pikaisesti kuvan. Kuvassa Ipun laatikossa on Mini, joka on kamalan innostunut hoitamaan pentuja yhdessä Ipun kanssa!

21.4.2021 Tänään oli se päivä!! <3 Aamulla kun menin vaihtamaan pentujen alusia, X-pennut ottivat minuun oma-alotteista kontaktia ja heiluttelivat häntää. Meillä oli ihana pariminuuttinen, kun he tuuppivat minua pienillä kuonoilla ja jotenkin ensimmäistä kertaa väittivät ymmärtävänsä, että täällä on myös Kiva Ihminen, ei pelkästään mamman maitobaari. Se tietenkin tapahtui kun olivat adrenaliinipäissään sen jäljiltä että Nacho oli juuri käynyt tissittämässä ne, mutta nämä ovat niitä hetkiä millä tätä loputonta huolehtimista ja kuuraamista jaksaa.

Merkintä blogiin siitä että pennut söi ekat matolääkkeet. Ei ongelmia siitä esim. että ois mennyt pakit sekaisin. X-pennut oli iloisia siitä että jee saatiin jotain syötävää 😀 (äitinsä sukua – KAIKEN voi uhrata ruoan alttarille) ja Y-pennut olivat sitä mieltä että heidän suuhun on työnnetty jotain kamalaa, ja he värisivät ja irvistelivät hyvin dramaattisella tavalla minuuttitolkulla. Nyt X:t söi Flubenolia ja Y:t Canexia, parin viikon päästä sitten toisin päin. Mammat veti Dronbitsiä ja Flubenolia.

Pian saan blogiin tosiaan vähän elävämpää sisältöä mutta tänään valitsin kuitenkin tämän, minusta tämä on ihan verraton asetelma. X-pennut ja Y-pennuista Mani olivat menneet tämmöiseen, miten tätä kuvaisi… Riverdance-muodostelmaan.

20.4.2021 Olen kirjoittanut tämän monesti aiemminkin, mutta on tämä kasvattajana oleminen yhtä odottelua. Ensin odotat juoksua, sitten sopivaa astutuspäivää, sitten mahdollista ultraa, sitten pentujen syntymää (kauhulla, että meneekö kaikki hyvin), sitten silmien avautumista…ja nyt sitten odottelen kovasti, että pennut pääsevät tolpilleen. Kun ne oppivat hieman kävelemään, näkee myös ensimmäiset hännänheilutukset ja ne ovat siihen mennessä myös kohdistamaan katsettaan. Sitten alkaa pienet leikintapaiset, ja ne ottavat kontaktia oma-aloitteisesti myös ihmiseen eikä emäkoiraan. Mutta niitä ihania hetkiä saamme vielä odotella.

Mikään ei ole niin söpöä kuin se, kun pennut huomaavat ensimmäisiä kertoja että sisaruksen kanssa voikin leikkiä! Se hapuileva käveleminen, pieni murina silloin tällöin, sisarukset korvan maistelu. Tai entäs se hämmästys kun lelusta kuuluu kilinä-ääntä kun sitä töytäisee! On harmillista että tulevat pennunomistajat eivät voi koskaan näitä hetkiä itse nähdä – ne kestävät pikemminkin sekunteja kuin minuutteja. Mutta ajattelin virittää GoPro-kameran sitten pentuaitaukseen, ja toivottavasti tuuri käy ja niitä hetkiä saadaan sitten videolle.

Pentujen vuorovaikutus meidän kanssa on tällä hetkellä paitsi normaalia käsittelyä, myös sitä että niitä pidetään sylissä ihoa vasten. Se tekee hyvää kaikille osapuolille <3

Pentuihin tulee tällä hetkellä tosiaan mahdoton vipinä jos ne haistavat oikeastaan minkä tahansa aikuisen koiran aitauksen lähellä, mutta muuten vietetään elämää Mani-typykän tyylillä:

19.4.2021 Eilen oli taas se päivä kun 234 pientä kynttä piti lyhentää. Pentujen kynsiä pitää leikata tosi usein, ne kasvavat nopeaa tahtia ja heti kun ovat pidemmät, niiden on vaikeampi harjoitella kävelyä ja jaloilleen nousemista. Kynsien päät ovat niin terävät, että ne takertuvat melkein mihin tahansa pohjamateriaaliin. Onko tästä pentujen kehitykselle oikeasti haittaa? Tuskin. Ärsyttääkö se maanisesti pentuja tuijottavaa kasvattajaa? Ehdottomasti.

Koiran kasvaessa kynnen sisällä oleva verisuoni on sellainen tekijä, että sille painetta lyhyenä pysymiseen saa ainoastaan leikkaamalla kynsiä usein. Jos kynnet päästää riittävän monta kertaa hyvin pitkäksi, kasvaa verisuonikin sisällä pidemmälle ja sitä helpommin tulee leikattua suoneen. Tämä ei ole koiralle vaarallista, mutta kuten ohjeistin lähettämälläni trimmausvideolla käymään läpi koiran turkin viikottain, samalla lailla kannustan samassa yhteydessä leikkaamaan kynnet kerran viikossa. Kynsien leikkaaminen on huolettomampaa, kun riittää joka viikko nipsaista milli, pari vailla pelkoa suoneen täräyttämisestä. Jos kasvatat kynsiä niin pitkäksi että joudut kerralla roimimaan puolta senttiä, tulee vahinkojakin paljon useammin ja saat leikellä kynsiä kainalot hiessä. Tällöin koiran hoitaminen ei ole mukavaa.

Aikuisten koirien kynnet kasvavat, kuten karvakin, hyvin yksilölllistä tahtia. Esimerkiksi X- ja Y-pentujen emäkoirilla Nacholla ja Ipulla kasvaa kynnet tosi nopeasti (ja karva hitaasti?!), mutta isäkoirilla kasvaa suhteellisesti nopeampaa turkit ja hitaampaa kynnet. En osaa tätä selittää, mutta tällaisen huomion olen tehnyt. Joka tapauksessa, kun koiraa huolletaan viikottain on kasvutahdit missään suhteessa täysin epärelevantteja asioita, koira pysyy kuosissaan koko ajan.

Loppukevennyksenä yksi Nachon pojista näyttää miten leveetä voi elää kun on kukkulan kuningas. Tässä kuvassa jotenkin kristallisoituu pentureteys – “minä ja mää itte”.

18.4.2021 Tuleville pennunomistajille lähti tänään pitkä video suoraan sähköpostiin, joten pajatso on melko tyhjä kirjoittelun ja viestinnän suhteen. Toki lähettämässäni materiaalissa on aika paljon pureskeltavaakin. Ehkä siis elävöitän vain blogia tällä kertaa toisella videolla.

Tämän on tarkoitus näyttää se ainoa hetki, kun tämän ikäiset pennut oikeasti aktivoituvat. Aivan alussa näkee kun Nachon rasvahylkeet köllöttelevät hiljaisina, lihavina ja tyytyväisenä aitauksessaan. Mutta kun Nacho tulee paikalle, kyllä alkaa vipinä! Ja siinä sitä vasta päät heiluukin kun emäkoira poistuu, ja pennut pogoilevat aikansa pikku kallot pomppien etsimässä, että mihis baari katosi. Puolen minuutin heilumisen jälkeen ne rauhoittuvat taas köllöttämään mahojensa vieressä <3 Vinkki – kannattaa laittaa äänet päälle kun katsotte videota!

17.4.2021 Madotuksista. Emäkoirat meillä madotetaan normaalisti niissä yhteyksissä, kun ne ovat olleet ulkomailla tai joku muu talouden koira tulee ulkomailta. Tiineyteen liittyen ne madotetaan ennen astutusta ja luonnollisesti tiineysaikana.

Pikkupentujen madotus on erittäin tärkeää hoitaa kunnolla, vaikka emässä aktiivisia matoja ei olisikaan – se ei liity siis ongelmiin emässä vaan on ennaltaehkäisevää hoitoa. Vaikka aikuistakin koiraa madotettaisiin, koiran suolistossa voi silti olla näiden esiasteita ja ahkeralla madottamiselle ongelmia pentujen kehityksessä estetään tällä tapaa. Meillä madotetaan ensimmäisen kerran noin kolmeviikkoisena, näiden pentujen osalta ensi viikon lopussa. Käytän matolääkkeenä Canexia ja Flubenolia. Ensinmainitussa on tällä hetkellä saatavuusongelmia, joten nämä pennut madotettaneen pääsääntöisesti Flubenolilla. Se on muutenkin suosimani merkki; annostelunokka on todella kätevä ja annostelukiekolla pystyy varmistamaan ettei lääkettä mene pentuun yhtään enempää kuin on tarkoitus. Omalle pennulle voi ostaa vaikkapa yhden Flubenol-ruiskun, sillä voi madottaa uudessa kodissa ensimmäisen pentukesän aikana kolme kertaa; karkeasti 3kg, 5kg ja 7kg painojen mukaan ja ajoitus on aina kaksi viikkoa ennen rokotusta (eli karkeasti 10 vko ja 14 vko iässä – paitsi jos käytät varhaisrokoteohjelmaa 8-viikkoisella, jolloin pentu rokotetaan tuossa iässä Inkoon madotuksien pohjille ja sitten eka uuden kodin madotus tehdään 10-viikkoisena). Pennun elimistön rokotusvaste on/tutkimuksien mukaan vaikuttaisi olevan parempi, jos pentu on madotettu pari viikkoa ennen rokotusta, mutta rokottamista madottamisen unohtaminen ei tietenkään estä. Viimeisen madotuskerran voi antaa loppusyksystä. Nämä madotukset kaikkinensa riittävät ensimmäisenä kesänä meillä saadun neljän madotuskerran lisäksi.

Aikuisilla koirilla käytän Dronbits-lääkettä – en siksi että siinä on käppänän kuva vaan koska se on laajakirjoinen matolääke. Koiraa pitää madottaa kesällä usein mikäli se syö järvikalaa raakana (ei suositeltavaa, mutta joillakin tapana). Muuten madottaminen kannattaa rajoittaa aikuisella koirilla ulkomaanmatkoihin ja korkeintaan keväisin ja syksyisin rutiinina. Koiralle viisainta olisi tehdä ulosteesta määritys, ja madottaa vain jos ulosteanalyysi osoittaa sen tarpeelliseksi, mutta harva omistaja haluaa nähdä näin pitkälle vietyä vaivaa melko yksinkertaisen asian hoitamiseksi. Hyvä vaihtoehto normaalille “taajamakoiralle” on Dronbits kaksi kertaa vuodessa.

Tämän matokuuri päätteeksi ensimmäinen kuva Y-pennuista silmät apposen ammollaan:

16.4.2021 No saatiinhan me ikuisuudelta tuntuneen odottamisen jälkeen pennuilta silmät auki! Homma meni kuten melko lailla ennakoinkin, eli vaikka X-pennut ovat 1,5 vrk vanhempia, ekat silmien avaajat löytyivät Y-pentueen tytöistä. En tosiaan tiedä mistä se johtuu, mutta kevyempirakenteiset pennut avaavat tyypillisesti meillä silmiä aikaisemmin kuin isommat ja tukevammat. Silmien avaamisen aikataulu ei kerro pentujen tulevaisuudesta tai ominaisuuksista yhtään mitään, sillä on oikeasti merkitystä vain malttamattomalle kasvattajalle. Pennuille on kivempi jutella kun niillä on Sielu, ja ne tuntuvat jotenkin vielä läheisimmältä kun silmien avautumisen myötä itse voi kuvitella, että meidän välillä on jonkinlainen vuorovaikutus.

Oikeastihan pennut tässä iässä ns. kakat nakkaa ihmisestä muuten, mutta ihmisen hajun yhdistäminen miellyttäviin asioihin on jotain mikä ainakin kovalevylle tallentuu. Tai toisinpäin käännettynä, on erittäin tärkeää että hajut ja muut aistihavainnot eivät yhdisty pikkupennulla epämiellyttäviin kokemuksiin. Jos näin on, ei sellaista koodia ylikirjoiteta myöhemmin millään. Pentujen saama lempeä käsittely ihmiseltä on tärkeää vuorovaikutusta.

Näin alussa nämä ilmeet ovat varsinkin kameran salaman takia vähän siristelyä, mutta silmien aukaisusta on blogin lukijoillekin iloa siinä mielessä että jatkossa kuvat ja videot pennuista ovat merkittävästi “elävämpiä” kuin tähän asti. Tämä korostuu sitten kun silmät ovat kunnolla auki ja pennut jaksavat kuvaamista paremmin niin että ne ovat kuvatessa kunnolla hereillä.

15.4.2021 Käsittelen nyt teemaa, joka tuntuu hieman ennenaikaiselta kun lapsoset eivät ole vielä ehtineet kertaakaan ulos: punkit.

Ensinnäkin punkkisuojauksen valintaan pennulla(kin) vaikuttaa todella paljon se, millaisella alueella asut. Esimerkiksi eteläisellä rannikkoseudulla, missä liikkuu paljon peuroja ja kauriita, on punkkien vaara todellinen ja punkkisuoja on eläinsuojelukysymys, ei mikään mielipideasia. Koiralla on oikeus tulla suojatuksi.

Punkeilta voi suojautua erilaisia liuoksin, tabletein tai pannoin. Toimivia punkkisuojia voi ostaa apteekista tai eläinlääkäriltä, ei juuri muualta.

Esimerkki melko toimivasta valeluliuoksesta on Exspot. Se voikin olla riittävä suoja joillekin alueille. Ainakin meidän seuduilla se ei riitä kuitenkaan punkkeja vastaan, vaan kiinnittyneitä eläviä punkkeja löytyy kyllä koirista sitä käyttämällä.

Monet tykkäävät käyttää punkkipantoja, esimerkki lie Scalibor. Itselläni ei ole niistä kokemusta, koska olen vierastanut niitä nähtyäni millaisia iho-oireita ne ovat aiheuttaneet joillekin koirille, mutta tuote lie riittävällä otoksella hyvin siedetty kun sillä myyntilupa on. Ne ovat minulle myös poissuljettuja, koska hankaavat koiran turkista ylälinjan katki ja näyttelyihin ei ole asiaa.

Jo vuosia olen itse käyttänyt ja suositellut kasvateilleni Bravecto-tabletteja. Yhdellekään kymmenistä kasvateistani ei ole tullut haittavaikutuksia, ja sen vahvuus on ehdoton toimivuus. Punkit kuolevat varmuudella. Pieni miinus on toki se, että tuote ei mitenkään estä punkkien kiinnittymistä, mutta toisaalta sellaiset tuotteet eivät tapa 100% varmuudella punkkeja. Tuotteen käyttö on myös naurettavan helppoa, yksi tabletti naamaan ja asia on hoidettu pitkäksi aikaa. Bravecton valmistaja lupaa 3kk suojan, mutta itse olen huomannut sen keväällä annettuna suojaavan koiria pitkälle syksyyn tai jopa läpi talven (ainakin meillä punkkeja voi löytää suojaamattomista koirista myös keskellä talvea). Bravectoa voi ostaa esimerkiksi pentutarkastuksen yhteydessä eläinlääkäriltä, tai pyytää reseptin apteekkiin silloin. Bravecto on siis reseptituote.

Näiden pentujen kanssa onkin sitten vänkä tilanne. Sekä Ippu että Nacho ovat saaneet tuoreen Bravecto-annoksen tiineysaikana. Koska sen toiminta perustuu niveljalkaisten hermostoon vaikuttavan aineen imeytymiseen koiran plasmaan, on periaatteessa täysin mahdollista että pennuillakin on punkkisuoja syntynyt istukan kautta. Asiaa ei kuitenkaan ole koirilla tutkittu – toki tiineelle valmisteen käyttö on tutkittu turvalliseksi, mutta tutkimustietoa ei ole siitä miten se mahdollisesti suojaisi pentujakin. Jokainen nyt sitten miettii omalta kohdaltaan, miten paljon punkkeja nyt ensimmäisenä kesänä omalla alueella on, ja miten haluaa pentunsa suojata. Olisiko se kenties jokin valeluliuos kun painoa on riittävän paljon? Vai oletus että punkkisuoja on emän Bravectosta ja huolellisella punkkitarkistuksella aamuin illoin tarkastetaan löytyykö pennulta eläviä punkkeja kropasta? Vai – koska Bravectoa voi antaa jo pian luovutusiän jälkeen kun painoa on 2kg – hankkiako toinen annos Bravectoa ja annostella mahdolliset “tuplat”?

Meille Inkooseen jää vientiin meneviä pentuja asumaan pidemmälle kesään kunnes niiden rabies-rokotukset tulevat voimaan. Ensin ajattelin mennä niiden kanssa huolellisilla punkkitarkastuksilla 2*päivä, ja Bravecton antaminen olisi vuorossa heti jos löytäisin ensimmäisenkin elävän punkin. En tiedä onko pennuilla varmasti punkkisuojaa, mutta en toisaalta haluaisi ylilääkitä pentuja – nuo punkkimyrkyt (niin valtavan tarpeellisia kuin ne ovatkin) eivät kuitenkaan ole mitään C-vitamiinia minkä voi pissata lorottaa ulos mikäli kertyy ylimääräistä. Sitten kuitenkin totesin, että koska haittavaikutuksia ei ole havaittu 8-viikkoisia ja 2kg painavilla koiranpennuilla edes viisinkertaisilla suositelluilla enimmäisannoksilla, annan niille Bravecto-annokset painon mukaan ollakseni varma, että voidaan viettää huoletonta kesää tältä osin.

Varmaa on kuitenkin seuraava: Punkilla ei ole hajuaistia. Erilaiset tuoksuöljyt ja valkosipulivalelut eivät ole punkkisuojaa. Mikäli tällaiset hokkuspokkuskeinot ovat mielestäsi joskus toimineet, on teho lähinnä omassa mielikuvituksessasi – punkit eivät aisti pahaa hajua joten joko koiraasi on tikattu huomaamattasi (eli et myöskään ole tarkistanut koiraa huolella) tai olette vain oleskelualueesta johtuen välttyneet punkeilta. Koiran todellinen punkkisuoja on niveljalkaisten hermostoon vaikuttava aine.

Lopuksi vielä punkkisaarnasta selviämisen kunniaksi tämmöinen söpö rivistö X-pentuja. En suosittele tottumaan näin hienoihin ja siisteihin otoksiin hunnilaumasta, voin kertoa että tällaisen viattoman kuvan ottaminen vaatii paljon aikaa, vaivaa, ärräpäitä ja ärsytystä. Tiedätte varmaan sen pelin missä rei’istä pongahtaa sammakonpäitä ja pelaajan tehtävä on pamauttaa ne nuijalla takaisin reikiin. No en minä näitä nuijalla lyönyt, mutta metataso on sama.

14.4.2021 Tänään ei sen kummempaa tarinaa tekstin muodossa, mutta sitäkin muikeammat kuvaterveiset – nimittäin postikorttina pentujen yhteiskuvat. Tytöt oman pentuekortin ylärivissä, pojat alarivissä.

Äksät
Ypsilonit

13.4.2021 Vielä ei ole läskerdien silmät auki. Odottavan aika on todella pitkä, tuntuu että pentusille tulee sielu kun niiden silmät on auki ja ne muuttuvat marsuista oikeiksi koiranpennuiksi. Koiranpennun hajuaisti on se joka alkaa toimimaan ensimmäisenä, ja on ihana huomata miten pennut reagoivat tässä iässä emäänsä vaikka eivät sitä näekään. Jos emokoira on ollut jossain kauempana käymässä, ja tulee kävelemään pentulaatikon lähelle, alkavat nassikat välittömästi mönkiä rauhattomasti ja etsiä äitiä – tai siis ruokaa – ja ääntelemään vaativasti. Tissiä meille! Muulloin on meno vielä aika rauhallista. X-pennut ovat toistaiseksi huomattavasti hiljaisempia, rauhallisempia ja tyytyväisiä. Y-pennut valittavat enemmän, reklamoivat milloin mistäkin; “olen selälläni, en tykkää”, “olen kaukana äitistä, en tykkää”, “olen täällä eri paikassa kuin muut, en tykkää”. Rasvahylkeet sen sijaan vain löhöävät ja ottavat lungisti. On mielenkiintoista nähdä milloin ne saavat massansa ylipäänsä liikenteeseen ja nousevat jaloilleen. Huomioida kannattaa, että tämänhetkinen “käytös” ei indikoi mitään pennun luonteesta kun se kasvaa. X-pennut tuskin tulevat olemaan aneemisia köllöttelijöitä, vaikka näin marsuiässä sitä ovatkin. Itse asiassa pikkupentuajan yksittäisen hetken käytöksestä ei kannata vetää kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta siihen aiheeseen palaan myöhemmin.

12.4.2021 Lauantaina lähetin tuleville omistajille videon pentujen elinolosuhteista, mutta sen jälkeen on tapahtunutkin jo muutoksia. Ippu alkoi olemaan vierashuoneessa portin takana todella ikävystyneen oloisena, kaivaten ajoittain myös meidän seuraa ja “äidin omaa aikaa”. Nartuthan alkavat viettämään jo ensimmäisen viikon loppupuolella yhä pidempiä aikoja pentulaatikon ulkopuolella. Näin ollen Ipulle tehtiin olohuoneeseen oma aitaus ja pentujen laatikko muutti sinne.

Molemmat tytöt ovat todella uteliaita toistensa pentujen suhteen, mutta eivät vielä halua että kukaan menee niiden omien pentujen laatikolle. Näin ollen tällä hetkellä tytöt ulkoilee yhdessä, ja kumpikin saa omaa irtioloaikaa tuvassa vuorotellen, mutta aina kun toinen on irti, toisella on aitaus kiinni. Eläinsuojelulain ja maalaisjärjen mukaisesti niillä on kuitenkin aitauksessa mahdollisuus päästä pois pentujen luota lepäämään halutessaan.

Nyt alamme sitten malttamattomina odotella pentujen silmien aukeamista!! Nachon pennuilla on menossa päivä 9, joten teoriassa ensimmäisillä voisi olla silmät jotenkuten raollaan huomenna illalla. Yleensä vaan meidän pentueissa ensimmäisenä silmiään availee pienikokoisemmat pennut, joten voisi kuvitella että Nachon rasvahylkeet eivät ole kovin etujoukoissa silmiä avaamassa. Turha arvailla, aika näyttää.

Lopuksi vielä kuva maitomasuista, tällä kertaa Anonyymit Ylensyöjät -osastoa edustavat Ipun ypsilonit.

11.4.2021 Olen saanut teiltä lukijoilta todella paljon kysymyksiä pentujen ruokinnasta. Ensinnäkin, pennun ruokinta kannattaa koostaa niin, että se mahdollisimman hyvin omaan elämään ja arkeen sopii. Aivan täysin raakaravinnolla koiran syöttäminen on monelle vaikeaa, joten silloin kannattaa mielummin tavoitella 50/50 tai 70/30 mallia. Toisaalta, raakaruokaa saa ihan tavallisesta S-marketista joten vaikka mökkireissuilla raakaruokinta ei ole ihan niin vaikeaa kuin ensiajattelemalla luulisi. Luonnollisesti nappularuoassa on paljon etuja kuten kätevyys, joten monelle on kaikkein näppärintä sekaruokkia koiraa. Kaikkein tärkeintä on, että koira saa raakaa lihaa säännöllisesti vaikka se olisi nappularuokittu. Hyvin käytännönläheinen tapa ruokkia aikuista koiraa on antaa sille nappula-ateria aamulla, ja painottaa raakaruoka-ateria illalla jolloin on ehkä “enemmän aikaa” keskittyä koiran ruokkimiseen (kuulemma aamukiireissä tuntuu hankalalta raaka-aterian valmistaminen?).

Pikkupennun kanssa kannattaa ehdottomasti painottaa raakaruoka-aterioita iltaan. Raakaruoan imeytyvyys on kymmeniä prosentteja korkeampi verrattuna nappulaan. Se siis tuottaa vähemmän ulostemassaa suoleen. Pennun on helpompi olla sisäsiistinä läpi yön, kun ulostetta on suolessa mahdollisimman vähän. Meilläoloaikana pennut syövät pääosin raakaa siksikin, että haluan niiden olevat sisäsiistejä yön yli meiltä lähtiessään. En voi sietää ajatusta että aamulla herätessäni koko talossa on karmea paskan käry kun 13 pentua on tyhjentäneet suolensa aitaukseen… Näin ollen siis he syövät nappula-ateriat aamusta ja loppupäivästä vain pelkkää raakaa. Sillä päästään myös tavoitteeseemme, että pennut ovat hyvin pitkälle sisäsiisteyskoulutettuja luovutuspäivänä.

Palaan vielä myöhemmin, kun pennut aloittavat kiinteät ruoat, yksityiskohtaisemmin siihen mitä ja miten pennut syövät. Ruokinta kiinnostaa ja jopa huolettaa, mutta voin vakuuttaa että huoleen ei ole syytä, te saatte kaikki ruokittua pentunne fiksusti ja monipuolisesti vaikka se olisikin hieman eri tapa kuin minulla on!

Ja koska päivän teemana oli ruokinta, otetaan tähän loppuun vielä hieman näytettä siitä miten ruokaillaan sillä kaikkein imeytyvimmällä ja parhaalla ravinnolla maailmassa, emonmaidolla.

X-pennuilla on jo aika vaativat otteet. Seuratkaapa noita häntiä; tästä iästä eteenpäin silloin kun pennulla on oikein kunnon imu päällä, niiden häntä on tuollaisena jännittyneenä soirona. Siitä tietää että on hanat kunnolla auki!


Y-pentujen taidonnäyte:

10.4.2021 Voi morjens, että on ollut hankalaa miettiä kahdeksaa X:llä alkavaa nimeä, joka läpäisisi muunkin oman seulan. Eikä tuo Y:kään mikään helppo ollut! Yleensä mulla on jo ennen pentujen syntymää pitkät listat kivoja nimiä joista sitten vain makustelen ja valitsen fiiliksellä parhaat kun ovat syntyneet. Nyt lähdettiin tyhjästä paperista ja tuli hiljalleen pippuroituvaan kasvattajankin kuontaloon pari harmaata lisää kun tätä väsäsin.

Mullahan on ehdoton sääntö, että vain yksisanaisia nimiä. Lisäksi ehdoton ruksi tulee ehdotukselle, jos toisella suomalaisella pippurilla on sama nimi, mielellään ylipäänsä kääpiösnautserilla ei saisi löytyä samaa nimeä. Nimen pitää tarkoittaa jotain tai olla erisnimi, mutta ei kuitenkaan olla esimerkiksi suomalainen yleinen kuluttajatavaramerkki. Erityisen mieltynyt olen teemoihin jotka liittyvät kasveihin, marjoihin, muihin eläinlajeihin, maantieteeseen, matematiikkaan tai, kaiken huipentumana, Agathan Christien kirjoihin.

Ja, kun X:llä alkavia nimiä on muutenkin niin turkasen vähän, niin eiköhän vaan suurin osa kivoista ole joku kollega jo keksinyt käyttää!

Ahkeran guuglaamisen ja veivaamisen jälkeen nimesin pennut: Xocolatl, Xanthia ja Xixin nartuille Nachon pentuihin, sekä pojille Xanthippe, Xerosere, Xidoufen, Xacuti, Xingu. Iberius Hiiren tytöt ovat Yuniper ja Yarrow, ja sen pojat Yinlong, Yggdrasil, Yanloon.

Kuvissa Nachon rasvahylkeet.

9.4.2021 Turha luulla ettei pennuilla ole mitään ohjelmaa tässä iässä! Silmät ja korvat heillä on luonnollisesti poissa pelistä, mutta neurologista stimulaatiota niille voi ja kannattaakin tässä iässä tarjota.

Vastasyntyneiden kehitykselle tärkeää on ns. alustatreeni. Tämä on yksinkertaisesti pentujen laskemista erilaisille pinnoille. Erityisen tärkeitä ovat kovat pinnat, mutta meillä tietenkin kaikki tehdään vähän liioitellusti joten repertuaarissa on myös pörröiset, pehmeät jne. Tämä tukee tutkitusti pennuilla aivokurkiaisen kehitystä ja jos kerran aletaan niin sitten treenataan kans. Pennuthan aistivat tässä iässä ensisijaisesti kehon tuntemuksilla, ja on jännittävää huomata miten vieraalla pinnalla ne ensin hahmottavat kroppansa ja sen jälkeen jos niiden viereen laittaa vaikkapa villasukkaparin mytyssä, ne alkavat hamuamaan sitä tunnustellen mistä löytyisi tissi. Kuvitelkaapa että olisitte pelkän tuntoaistin varassa, ja yhtäkkiä vierellä olisikin jotain joustavaa ja pehmeää, mutta se kuitenkin tuntuisi ihan erilaiselta kuin “se ainoa tärkeä asia” mihin olette tottuneet. Ehkä tällä maalaisjärjellä voimme hyväksyä tiedemiesten johtopäätöksen, että jotain kipinää siellä aivoissa tuolloin iskee.

Edellä mainitun lisäksi pentuja stimuloidaan jumpalla, jonka pitäisi ihan samalla lailla kehittää niitä neurologisesti. Se ei ole juuri normaalia käsittelyä kummempaa, mutta tehdään tietyssä sekvenssissä jokaiselle pennulle joka päivä saman ohjelman mukaan. En tiedä tulisiko näistä aikuisia koirina yhtään kehittymättömämpiä jos jättäisin tämän kaiken tekemättä, mutta kun kerran joku on näitä asioita tutkinut niin meillähän jumpataan.

Näitä kaikkia toimenpiteitä kutsumme täällä Inkoossa lempinimellä “aivokuoriainen” (kyllä, täällä on kaksi keski-ikäistä jotka saavat huvitusta aivokurkiaisen nimen vääntelystä kuvatulla tavalla). Eli, esimerkiksi alla olevat kuvat on otettu kun pennuilla oli ohjelmassa aivokuoriaista. Treenejä jatketaan siihen asti että silmät ja korvat ovat avautuneet; siinä vaiheessa stimulaatiota ja ihmeteltävää riittääkin sitten ihan ympäröivässä maailmassa.

8.4.2021 Tässä kohtaa pentujen hoitaminen on vielä itse asiassa äitikoirien hoitamista. Siisteys suojaa pentuja tulehduksilta, ja laadukas ruokavalio tukee pikkupentujen suoliston kehitystä. Itse asiassa Helsingin Yliopisto julkaisi vastikään tutkimuksen jonka mukaan pentuajan ruokinnalla on merkittävä vaikutus siihen kuinka herkkä koira on myöhemmin elämässä suolistotulehduksille.

Meidän rutiini aamusta on se, että tytöt lähtevät ulkoilemaan – vaikka ne eivät halua muita koiria vielä pentujensa lähelle ne voivat silti hyvässä järjestyksessä ulkoilla yhdessä. Ne eivät halua olla kovin pitkään pois pentujen luotaan joten biobreikki toteutuu parhaiten siten että mieheni käyttää heitä kävelyllä. Sillä aikaa minä vaihdan pentupetiin aluset ja aitauksiin vedet. Itse asiassa, kun ensimmäisen viikon ajan synnytyksestä nartuilla on vielä jälkivuotoa, niin olen suorastaan maaninen vaihtamaan alusia. Ajatus bakteereista muhimassa pentujen alla on hyvin ällöttävä, joten aluset vaihdetaan 6-8 kertaa päivässä. Kovin ekologista se ei ole. Nacholla käytetään kertakäyttöisiä alustoja joista tietenkin kertyy jätettä, Ipulla puolestaan tukevia karva-alusia joiden peseminen kuluttaa pesuainetta ja vettä hurjasti. Olen silti pitänyt kiinni siitä, että alkuvaiheessa tätä vain tapahtuu kun oma korvien väli ei kestä ajatusta liasta pentujen alla. Kompensoimme sitä sillä, että pennuilla alkaa n. viiden viikon iässä aikamoinen sotilaskuri ulkoilun suhteen ja siitä eteenpäin kulutamme hyvin vähän alusia tai pestään pyykkiä (palaan sisäsiisteyskoulutukseen myöhemmin) pentujen takia.

Kun vessa-asiat on kunnossa, alkaa ruokinta- ja juottorumba. Vettä tytöt juovat hyvin omista kupeistaan, joten nestettä niihin menee ihan mukavasti maidontuotantoa varten (vastasynnyttäneen nartun riittävä juominen ei ole itsestäänselvää). Tuemme tätä juottamalla niille myös hieman vastiketta, josta tytöt saa hyvin tarpeellisia ravinteita. Vastiketta juotan heti synnytyksen yhteydessä ja ensimmäisenä päivänä paljon, mutta sen käyttö vähenee sitä mukaa kun nartut juovat vettä omaehtoisesti.

Tytöt syövät noin 6-7 kertaa päivässä, pienehkön määrän kerrallaan. Varsinkin Nacholla on paljon kookkaita pentuja, joten se tarvitsee noin 3,5 viikkoon saakka koko ajan kasvavan määrän ruokaa. On parempi ruokkia narttua tasaisesti pitkin päivää kuin ahtaa siihen kerralla hirveä pläjäys ruokaa. Tällä hetkellä tytöillä on aamun ekana ruokana pehmeää raakatäysravintoa, johon lisään D-vitamiinia ja sinkkiä. Seuraavat ateriat ovat kanaa joissa on luut mukana (kalsiumin takia). Välipalaksi juotan raakoja kananmunankeltuaisia joissa mukana yksi valkuainen (erinomainen imeytyvyys proteiinille ja hyville rasvoille). Viimeiset ruoat ovat taas yötä vasten pehmeää raakatäysravintoa (tyypillisesti MUSH), jotta suolisto ei olisi kovin täynnä kovaa luumassaa yötä vasten. Tyttöjen ehdoton suosikkiruoka on raa’at kanansiivet luineen, ja pentujen kasvaessa he rouskuttelevatkin helposti kilon päivässä pelkkää kanaa.

Narttujen ruokamäärä kasvaa melko lineaarisesti siihen asti, että pennut alkavat syömään kiinteää ruokaa (palaan yksityiskohtaisesti pentujen ruokintaan kun se on ajankohtaista), jonka jälkeen maidontuotantoa aletaan ottamaan maltillista tahtia alaspäin vähentämällä ruokamäärää. Tavoitteena on huolehtia, että narttu saa imetettyä pentujaan helposti riittävän pitkään, on itse sopivassa kunnossa eikä menetä lihasmassaa imetyksen aikana. Laadukkaasti koostetulla raakaravinnolla tämä ei ole kovinkaan vaikeaa.

Yön aikana tytöt käyvät 1-2 kertaa ulkona runsaan syömisen ja juomisen takia – maidontuotanto nostaa tietenkin myös nestekierron tappiin. Yleensä yöulkoilut ovat klo 01-02 aikoihin.

Kylläpäs tänäänkin kertyi asiaa – tai ainakin tekstiä. Se mielenkiintoinen osuus on kai parasta säästää aina tänne loppuun, kas tässä hieman lähikuvaa nakeroista. Pahoittelut valtavista kuvista, mutta nää ovat jotenkin sellaisia herkkupaloja että niitä on pystyttävä katsomaan oikein läheltä.

7.4.2021 Pentulassa kaikki hyvin. Vai pitäisikö sanoa “pentuloissa”, tytöthän ovat pienten perheittensä kanssa totta kai eri huoneissa. Nachon pennut syntyivät meidän makuuhuoneessa, ja niiden synnyttyä mieheni jäi niiden kanssa “nukkumaan” ja minä siirryin meidän vierashuoneeseen “nukkumaan” Ipun kanssa, jonne syntyivät hänen pentunsa. Käytän lainausmerkkejä, koska synnytystä odotellessa tai vastasyntyneiden kanssa ei kerry kovinkaan palauttavaa unta. Koirankasvatuskirjallisuus antaa ymmärtää, että pentujen synnyttyä on kasvattajalla kissanpäivät kun lasketaan vaan päivittäin onko pennut tallessa. Uskallan olla aivan eri mieltä! Aivan vastasyntyneet kitisevät säännöllisin väliajoin huolestunutta kasvattajaa hereille; milloin ollaan omasta mielestä väärällä puolella laatikkoa, milloin harmittaa tissille ryömiessä eteen työntynyt sisarus. Kun pennut alkavat rauhoittua, on nartuilla imettämisen ja jälkisupistusten puolesta vielä useinkin aika raskas hengitys ja siihenkin kyllä herää tarkistelemaan onko mammalla kaikki hyvin.

Siinä kun sitten olet ollut huolissasi milloin synnytys alkaa, eteneekö synnytys hyvin, kuka tuttu eläinlääkäri päivystää varan vuoksi, onko pennuilla kitalakihalkioita, pystyvätkö ne ulostamaan ja virtsaamaan normaalisti jne. ad nauseam ja lisäät noin viikon univelat, alkaa mieli tehdä tepposia. “Huohottaako äitikoira enemmän kuin eilen? Onko kohtutulehdus? Miksi tuo pentu nukkuu noin sikeästi ja oudon rennosti, onko sillä jotain pielessä [ – ajatella, vastasyntynyt koiranpentu nukkuu!]? Onko äitikoiralla kuumetta? Miksi äitikoira ei syönyt tätä ruokaa yhtä innokkaasti kuin edellistä, onko tulossa kalkkikramppi?” Niin, tosiaan univelkainen ja vähän kaikenlaisia vastoinkäymisiä vuosien aikana kokenut kasvattaja osaa elää korviensa välissä kauhuskenaarioita, joista ei oikeasti ole tietoakaan. Kaikki edellä kuvattu on myös syy, miksi pentujen ollessa pieniä on kaikenlainen viestittely kohtalaisen ytimekästä.

Mutta äskeistä ei pidä tulkita valittamiseksi! Minä uskon, että ainakin minulle tämä on osa prosessia. Tulevat viikot elän ja hengitän näitä pentuja, ja annamme niiden hoidolle aivan kaikkemme. Niistä huolestuminen ja pienimpienkin huolenaiheiden tarkkailu on osa äärimmäisen nopeasti kehittyvää kiintymyssuhdetta, jota ilman ei varmasti jaksaisikaan kasvattamisen työläimpiä puolia. En nyt erityisellä innolla odota jokaviikkoista 234 pentukoirankynnen leikkausprojektia, tai aamuneljän herätyksiä kun ovat riittävän vanhoja ymmärtääkseen että huutamalla palvelu pelaa, mutta se kaikki vain kuuluu asiaan ja sen jaksaa, koska on pentuihin kovin kiintynyt.

Mutta nyt, palkinnoksi niille jotka jaksoivat lukea tämän vuodatuksen tähän asti, tuoreet kuvat pennuista!

X-pennut, 2 vrk
Y-pennut, 1 vrk

6.4.2021 Tervetuloa X- ja Y-pentujen pentublogiin! Kirjoittelen tänne pentujen kuulumisia ja postaan kuvia&videoita tulevien omistajien iloksi. Pyrin tekemään uuden julkaisun joka päivä, jotta pystytte seuraamaan pentujen kasvua ja kehitystä. Jos teillä on aiheita tai kysymyksiä, joita haluatte minun käsittelevän blogissa, laittakaa vinkkejä tulemaan! Kirjoittelen pentublogiin kaikenlaista todella mielelläni, mutta joskus oma pää lyö tyhjää sopivien teemojen suhteen. Blogi on myös minulle hyvä väline kertoa yhtä ihmistä askarruttavasta teemasta kerralla kaikille; pentuja kun on 13 on yhtä monta tulevaa kotia odottamassa joten järkevin tapa jokapäiväisille kuulumisille on tällainen keino.

Kuvassa uinuvat Nachon vastasyntyneet pojat.